sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Iltalenkillä

Lenkkitieni varrella kesäkukat ovat parhaimmillaan - märkinäkin.

Koko päivän on sadellut. Vasta illansuussa kirkastui ja ilta-aurinko kutsui lenkille. Niin, tuntui välttämättömältä päästä ulos katsomaan, miltä luonto sateen jälkeen näyttää.




Tässä polulla kulkiessani muistui mieleeni selkeä metaforan määrittely. Mutta mistä sen luin, ja miten se oikein kuuluikaan? Kaikenlaisia tekstejä luin päivän mittaan, uusia ja vanhoja, kuka siis määritteli - se jäi vaaivaamaan.

Harmini yltyi kävelyn mittaan, miten saan tutkielmaani eteenpäin, kun en edes tuota muista.

Vimmatusti aloin lenkin jälkeen käydä läpi luettuja, kunnes sitten yhden sosiologian kirjan välistä löysin lappusen, johon olin kirjoittanut: metafora on tiivistys analogiasta, jolloin siis esim. metafora ”elämän ilta” on tiivistys analogiasta ”vanhuus on elämässä sama kuin ilta on päivässä” (Perelman 1982, 120, viit. Aro 1995). Selkeää, eikö totta?
 
***
Ajatelkaa, juhannus on jo ovella!

2 kommenttia:

  1. Hei Silja!

    Kukkaloisto on ollut upeaa. Kaikki niityt ja tienvarret hehkuvat kilvan mutta vähitellen tuo loisto alkaa olla ohi. Tänä vuonna kaikki on kukkinut aiemmin kuin tavalliseti. Toivottavasti vielä juhannuksenakin tuosta luonnonnäytelmästä on jotain jäljellä.

    Oikein hyvää juhannusta!

    Seija ja Glenn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei te siellä kaukana!

      Totta, ensin kevät tai kesä oli myöhässä, sitten se yhtäkkiä olikin etuajassa.

      Alkukesän kukinnat ja tuoksut viivähtivät iloksemme vain muutaman päivän ennen lakastumistaan.

      Kukkaloiston jälkeen nauttikaamme kuitenkin metsä-, niitty- ja vesistömaisemista, joita Suomen kesä tarjoaa yllin kyllin.

      Kaunista, lämmintä ja mukavaa juhannusta teille sinne!

      Poista