Marja-aikaa makoisaa

 Näin parhaana marja-aikana sopii L. Onervan runo Marjoja* (1954):

"Mansikka makea marja, / hyvä vallan, hyödyllinen / odottelee ottajaansa / lehden laupean sylissä. / Mustikka mettä on metsän, / maukas koru korpiemme, / taattu vara talven pitkän, / tulihuulten tummentaja.  

Kaik' on marjat kaunihia, / aattehia antoisia / tuolta Lapin talosta, / Sinipiikain piilosista, / alta märkäin metsähien, / päältä päivärintehien."  

***

Arjen terveysruokaa: runsaasti marjoja kaurapuuron päälle

Marjoja kaikenlaisia Naturell Yoghurtin, turkkilaisen maustamattoman jogurttin kera.

*L. Onerva (2005) Pilvet ja aurinko. Runoja vuosilta 1953-1963. Toimittanut Hannu Mäkelä. Helsinki: Otava. 319 s. 

Sauvon kirjasto

Eilen kävin vaihteeksi Sauvon kirjastossa noutamassa saapuneet kirjavaraukseni. Näköjään sinne on matkaa edestakaisin noin 32 kilometriä ja Piikkiöön 24 kilometriä. Piikkiöön on siis lyhyempi matka, mutta minulle vaarallisempaa ajaa sinne nopeussakkojen kannalta. 

Varovaisesti nopeussääntöjen mukaan huristelin Sauvoon, silti joku silloin tällöin kaahasi täysillä ohitse. Ehkä pitäisikin ajaa etapit tarpeeksi lujaa, ettei tartu poliisin haaviin. 

Vastikään saamani rikesakko, josta jo kerroinkin, aktivoi muiston ensimmäisestä sakosta. Kummasti se nousi nyt pintaan, kuin olisi hiljattain tapahtunut. 

Ensimmäisen sakon sain ajat sitten lasten ollessa pieniä. Poikkesin näet töistä tullessa pikaisesti kauppaan. Ostettavaa ei ollut paljon, vain maitoa, juustoa ja jotain muuta pientä siihen tykö. Kolmen lapsen yksinhuoltajana ei ollut varaa pröystäillä, yksinkertaisesti ja nopeasti piti ruoka valmistaa. 

Kiire oli kova, sillä piti vielä noutaa nuorimmainen hoidosta. Oli jo hämärää, mutta katuvalot valaisivat hyvin, tuskin huomasin, olivatko ajovalot päällä vai ei. Silloisessa autossa piti itse sammuttaa valot ja laittaa päälle. 

No, kaupasta tullessani hypähdin nopeasti ruokakassin kanssa autoon ja ajamaan. Seuraavassa risteyksessä poliisit pysäyttivät minut. Siinä vasta äkkäsin, että olin unohtanut laittaa ajovalot päälle, hyvin kun näin ajaa muutenkin. 

No niin, siitä sitten näyttämään nais- ja miespoliisille rekisteriotetta ja ajokorttia. "On tainnut ajovalot jäädä laittamatta päälle", sanoivat sakkolappua kirjoittaessaan. Sadan markan sakkolapun kirjoittivat. 

Noin ison rahamäärän menetys hajamielisyydestäni ihan kouraisi vatsanpohjasta. Olin niin tyrmistynyt, harmistunut kerrassaan, että herkesin vetistelemään, tuntui että kaikki viedään, vaikka miten yritän. 

Siitäkös poliisit ihmeissään, eiväthän he voineet tietää arkeni karuutta. "No, ei tämä nyt noin kauheaa ole", lohduttivat. 

Sakon myötä taisi purkautua muutakin, kuten työpaineet ja alituinen kiire ja huoli arjen pyörittämisessä. No, näitä pikkuanekdootteja riittää – selviytymistarinoita – jotkut pulpahtavat pintaan kuin sammale puunrunkoon.

*** 

Kahvitteluhetki Café Atsalean terassilla 25.7.2017. Eilen oli kaunis ja lauha suvipäivä.

Mustikassa

Nyt niitä saa, mustikoita. Eilen sunnuntaina käväisin pienen kipon kera metsässä, josko saisin minäkin mustikoita meille puuron päälle. 

Lauantaina lenkilläni näet näin useita poimijoita metsässä kykkimässä. 

Vastaantulijalle sanoin, että taitavat mustikat olla jo kypsiä. "Ei vielä, mutta pikapuolin kyllä!" Huudahti. Itsekseni ajattelin, että ei kai nuo ihmiset nyt raakoja poimi. 

No, eilen varmistui lähimetsässä, että kypsiä ovat, ja myös että monin paikoin oli aika puhtaaksi poimittu. Ihan riittävästi löysin ja makeita olivat. 

Hyvä kun poimitaan ja kolutaan kaikki mustikkametsät, sillä on se aikamoista tuhlausta niitä metsään jättää. 

Itse en kerää enää isommin, sen verran vaan mitä nyt kaurapuuron ja jonkun leipomuksen päälle. 

Vähitellen herukat, karviaiset ja omenat alkavat punertaa, kypsymistä odotellessa nautitaan kesäpäivien lämmöstä, tuoksuista ja valosta ja kauniista taivaan sinestä. 

Kallis kirjastoreissu

Perjantaina sain postitse elämäni ensimmäisen rikesakkolaskun ylinopeudesta, ja ylipäätään se oli toinen sakkomaksu koko ajokortin hallinnan aikana.

Paimion kirjasto 17.7.2017

Tässä yhtenä torstaina hain kirjavarauksen Piikkiön kirjastosta. Paimion kirjasto on näet heinäkuun ajan suljettu, siksi minun on noudettava kirjavaraukset joko Sauvon tai Piikkiön kirjastossa. 

Piikkiön kirjasto 19.7.2017

No, tällä kertaa kirjavarauksen noudosta tulikin kallis kirjastoreissu, jämptisti 170 euroa. 

Kunnon rikesakon sain ylinopeudesta 60 km/h alueella, eikä aiheetta. Todettu nopeuteni oli ollut 69 km/h Paimiontiellä, lähellä Munkkilantietä. Voin vain syyttää itseäni, väärin tein, sen toki myönnän. 

Ei saa hellittää nopeusmittarin seurantaa, mutta helposti se käy. Aivan huomaamatta minunkin tapauksessani, kun ei näkynyt autoja edessä eikä takana, ei jalankulkijoita eikä pyöräilijöitä, pelkkä autio suora edessä. 

Tai no, näinhän tumman pakettiauton pysäköityneenä tienvarrelle, saman kuin kirjastoon mennessäni. Ajattelin sen kuuluvan joko mansikan- tai herneenpoimijoille.

Nyt paluumatkalla kun lähestyin tätä pakettiautoa, valtava valonlieska leimahti!

Katsoin pilviselle taivaalle, taisi olla salama – vilkaisin nopeusmittaria – jo selkis, tutka sen täytyi olla. Harmittelin kovasti herpaantumistani, mitenkä nyt tuollalailla, aivan vaistomaisesti höllensin kaasujalkaa, niin kuin se nyt enää auttaisi. 

Tämä aiheellinen ja harmittava rikesakko sai minut kuitenkin pohtimaan, miksi minun veronmaksajana ylipäätään pitää noutaa kirjavaraukset muualta kuin oman kunnan kirjastosta.

Kerryttääkö kirjaston sulkeminen heinäkuun ajan tosiasiallista säästöä vai onko se pelkkä säästöele? 

Entä autottomat, joutuvatko olemaan ilman kirjastopalveluja, sillä ei täältä niin vain päästä Sauvoon eikä Piikkiöön. No, bussilla jotenkin, jos on koko päivä aikaa. Niin tai näin, ei parane minun ajaessa vaipua ajatuksiini.

Siitä toisesta sakosta kerron myöhemmin, ehkä.