Perjantaina sain postitse elämäni ensimmäisen rikesakkolaskun ylinopeudesta, ja ylipäätään se oli toinen sakkomaksu koko ajokortin hallinnan aikana.
Tässä yhtenä torstaina hain kirjavarauksen Piikkiön kirjastosta. Paimion kirjasto on näet heinäkuun ajan suljettu, siksi minun on noudettava kirjavaraukset joko Sauvon tai Piikkiön kirjastossa.
No, tällä kertaa kirjavarauksen noudosta tulikin kallis kirjastoreissu, jämptisti 170 euroa.
Kunnon rikesakon sain ylinopeudesta 60 km/h alueella, eikä aiheetta. Todettu nopeuteni oli ollut 69 km/h Paimiontiellä, lähellä Munkkilantietä. Voin vain syyttää itseäni, väärin tein, sen toki myönnän.
Ei saa hellittää nopeusmittarin seurantaa, mutta helposti se käy. Aivan huomaamatta minunkin tapauksessani, kun ei näkynyt autoja edessä eikä takana, ei jalankulkijoita eikä pyöräilijöitä, pelkkä autio suora edessä.
Tai no, näinhän tumman pakettiauton pysäköityneenä tienvarrelle, saman kuin kirjastoon mennessäni. Ajattelin sen kuuluvan joko mansikan- tai herneenpoimijoille.
Nyt paluumatkalla kun lähestyin tätä pakettiautoa, valtava valonlieska leimahti!
Katsoin pilviselle taivaalle, taisi olla salama – vilkaisin nopeusmittaria – jo selkis, tutka sen täytyi olla. Harmittelin kovasti herpaantumistani, mitenkä nyt tuollalailla, aivan vaistomaisesti höllensin kaasujalkaa, niin kuin se nyt enää auttaisi.
Tämä aiheellinen ja harmittava rikesakko sai minut kuitenkin pohtimaan, miksi minun veronmaksajana ylipäätään pitää noutaa kirjavaraukset muualta kuin oman kunnan kirjastosta.
Kerryttääkö kirjaston sulkeminen heinäkuun ajan tosiasiallista säästöä vai onko se pelkkä säästöele?
Entä autottomat, joutuvatko olemaan ilman kirjastopalveluja, sillä ei täältä niin vain päästä Sauvoon eikä Piikkiöön. No, bussilla jotenkin, jos on koko päivä aikaa. Niin tai näin, ei parane minun ajaessa vaipua ajatuksiini.
Siitä toisesta sakosta kerron myöhemmin, ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti