Näin parhaana marja-aikana sopii L. Onervan runo Marjoja* (1954):
"Mansikka makea marja, / hyvä vallan, hyödyllinen / odottelee ottajaansa / lehden laupean sylissä. / Mustikka mettä on metsän, / maukas koru korpiemme, / taattu vara talven pitkän, / tulihuulten tummentaja.
Kaik' on marjat kaunihia, / aattehia antoisia / tuolta Lapin talosta, / Sinipiikain piilosista, / alta märkäin metsähien, / päältä päivärintehien."
Täälläkin alkavat valkoherukat olla poimintakypsiä. Mustat eivät vielä.
VastaaPoistaKyllä on marjat nyt makoisia :)
VastaaPoistaHyvää alkavaa elokuuta!
Seija
Ps. Ihana muuten tuo marja-runo :) KIITOS
VastaaPoistasama
Kiitos Hannu Mäkelän, kun on koonnut ja toimittanut L. Onervan runoja kahdeksi teokseksi.
PoistaNiissä monet runot ovat apeita, haikeita ja niistä kuultaa syvä kaipaus, eikä ihme, olihan Onervan vapaus riistetty vuosiksi.