Terveisiä Berliinistä!

Teimme muutaman päivän visiitin Berliiniin, jossa olin käynyt viimeksi vuonna 2007.

Kaupunkiin on rakennettu ja rakennetaan valtavasti uutta. A-vyöhykkeellä vanhoja ja mustuneita rakennuksia tuskin enää näkee.

Hotelli InterContinental oli hyvä valinta. Aivan sen edessä on bussipysäkki ja metroon vain lyhyt kävelymatka. Muutenkin hotelli oli upea ja moderni. Palvelu oli ensiluokkaista, aamupalan sai aloittaa halutessaan kuohuviinillä, kokin valmistamalla munakkaalla (itse sai valita täytteen), letuilla tai muilla herkuilla, kuten tuoreilla mustikoilla ja mansikoilla. Kiireettömään aamupalan nauttimiseen vierähti helposti kaksi tuntia. 

Suosittu Berliner Weisse grün-juoma virkistää varsinkin helteisinä päivinä. Olueeseen on lisätty tuoksumatarasiirappia (Waldmeister).

Berliinin suuret ja korkeat rakennukset, kirkot, monet nähtävyydet, leveät kadut ja aukiot luovat suurkaupungin leiman, mutta siellä on kuitenkin jokseenkin rauhallista flaneerata, katsella ympäriinsä ja piipahtaa välillä kahville.

Sony Center on futuristinen viihdekeskus ja Potsdamer Plazin keskipiste. Lasikattoisessa sisäpihassa ihmiset näyttävät todella viihtyvän.

Vanha muuntaja

”Edistyksen tieltä” jyhkeä muuntaja hävitetään, kun alueella tien puiset valopylväät vaihdetaan metallisiksi ja sähköilmakaapelit puretaan. Lisäksi puretaan puhelinilmakaapelit ja asennetaan nopea valokuituverkko.

"Matkoja filosofiaan"

Näkymä parannetusta tiestä

Vanha kuusiaita poistettu, kaivo jäi.

Keväällä sai ostaa kilohintaan alennettuja kirjoja kirjakaupasta. Valitsin sattumoisin Prechtin kirjan, jonka sain luettua vasta nyt iltalukemisena.

Selkeästi ja pilke silmäkulmassa Precht käsittelee kirjassaan tieteellisistä lähtökohdista monia ihmisiä askarruttavia aiheita, kuten aivojen toimivuutta, alitajuntaa, muistia, tunteita, oikeudenmukaisuutta, moraalia, onnellisuutta jne. Samalla hän valottaa kiinnostavasti muun muassa aivotutkimuksen ja geeniteknologian tulevaisuudennäkymiä.

Prechtin kirjaa lukiessa tulee jälleen kerranneeksi tunnettuja filosofeja, sosiologeja ja psykologeja (Rousseau, Schopenhauer, Nietzche, Parsons jne.). Tulee mieleen Rodgersin ja Thompsonin kirja Huonosti käyttäytyvät filosofit, jossa tutkitaan kahdeksan suuren filosofin elämää ja tulee näin esitelleeksi myös filosofian vaaroja.

Precht, R. D. 2009. Montako minua on? Matkoja filosofiaan. Suomentaneet Riitta Virkkunen ja Ilona Nykyri. WSOY, Hki. 350 s.
Rodgers, N. ja Thompson, M. 2009. Huonosti käyttäytyvät filosofit. Suomentanut Mikko Metsämäki. Ajatus Kirjat, Hki. 268 s.

Puita, Puita

Polttopuiden pinottavaa riittää, hyvä on välillä hengähtää ja katsella heinäkuista vehreyttä ympärillä.

 

Eriväriset sormustinkukkamme ovat nyt kauneimmillaan.

Jasmiini kukkii ja tuoksuu vielä vähän aikaa.

Kerroin aiemmin blogissani (11.7.) tarinasta, jonka Pirkko Jäppinen kertoi lukeneensa Facebookissa. Aloin muistella, mistä oikein luin saman jutun tai kuvittelinko vain. Selailin muistiinpanojani ja aivan oikein, luin sen vastikään sattumoisin lainaamastani kirjastonkirjasta.

Patricia Tudor-Sandahl kertoo kirjassaan (s. 155) saman tarinan vanhasta cherokee-intiaanista vain vähän muunneltuna:

Vanhus kertoi lapsenlapselleen suuresta taistelusta, joka riehuu jokaisen ihmisen sisällä. Hän vertasi sitä kahden vahvan suden kamppailuun, hyvän ja pahan. Paha susi on nimeltään pelko, viha, kateus, ahneus, ylimielisyys, itsekkyys ja petos. Toisen nimi on ilo, lepo, nöyryys, itseluottamus, anteliaisuus, totuus, hellyys ja myötätunto. Välistä ne käyvät toisiaan kurkusta kiinni, isoisä kertoi. Silloin ne taistelevat henkensä edestä. ”Kumpi minun susistani voittaa” lapsenlapsi kysyi. ”Se, jota ruokit!” vanhus vastasi.

Tudor-Sandahl, Patricia 2009. Tuhat syytä kiittää. Suomennos Oili Räsänen. Kirjapaja, Helsinki. 195 s.

Hemmotteluhoito

Tänään sadepäivänä oli sopiva hetki käyttää keväällä saamani lahjakortti kasvohoitoon. Samalla reissulla oli mukava kahvitella ystävättären kanssa Stockmannilla.

Lahjakortti oikeutti ihanaan ja ylelliseen ”Suklaa Suudelma” -kasvohoitoon, joka sisältää muun muassa hartioiden ja käsien hieronnan suklaaöljyllä ja rentouttavan sivellinhieronnan suklaanaamion aikana. Ihanaa oli siinä suklaatuoksussa loikoilla ja rentoutua. Kiitos S&W!

Saariston luonto

Puolen tunnin kahvipaussi, odotus, ennen kuin lautta lähtee Korppoosta Houtskariin. Ehdin juoda makoisat kahvit ja ottaa muutaman kuvan ympäristöstä. Valitettavasti upeat heinäkasvit kallion yllä eivät näy kuvassa niin kuin silmäni ne näkivät.

Lautta saa meren pyörteisiin ja pärskimään vettä ylös saakka.

 

Tässä kokeilen erilaista kuvakulmaa, ah, niin ihanan saaristomaiseman innoittamana.

Paluumatkalla oli 20 minuuttia aikaa odotella lautan lähtöä Houtskarin Kittuisissa. Maalauksellisen kaunista, lumoavaa saariston luontoa.

Saariston luonto on monimuotoisuudessaan kiehtovaa, aaltojen hiomat silokalliot, kalliojyrkänteet, tuulen tuivertamat männyt...

Kaiken kaikkiaan kirjailijatapaaminen, kahvittelut, ruokailu ja ihastuttava Saaristomeri ja sen luonto innoittavat, inspiroivat ja jättävät arvokasta jälkeä ”sielunmaisemaani”.

Kirjailijatapaamisesta vielä

Kuten eilen kerroin, olin kuulemassa Merete Mazzarellaa Houskarissa.

Matkalla tuli nähtyä mennen tullen upeaa Varsinais-Suomen saaristoa merimaisemineen, pikku saarineen ja luotoineen.

Hyvissä ajoin olin Näsbyn kylässä ja ehdin flanerata ympäristössä. Ehdin tehdä kierroksen Pyhän Marian kirkon hautausmaalla, laivamuseon ja Vierasvenesataman alueella ja syödä Skagenissa maukkaan ahvenfileeannoksen.

Väkeä alkoi kerääntyä Venemuseoon ja istumapaikat täyttyivät. Merete Mazzarella on kiinnostava ja suosittu luennoitsija. Eikä ihme, tämäkin tilaisuus oli vauhdikas, hauska ja lisäksi hyödyllinen omaa kirjoittamista ajatellen.

Mazzarella kertoi kirjoittamisestaan, siihen liittyen muutamasta kirjastaan; valotti niiden aiheita ja sitä, mistä kirjojen nimet juontuivat.

Lopuksi Mazzarella ehti kertoa varteen otettavia vinkkejä omaelämäkerran kirjoittajille. Hän kehotti kirjoittamaan omasta elämästään niin nuoria kolmekymppisiä kuin vanhoja.

"Skriva om sitt liv är att reflektera över sitt liv", painotti Mazzarella. Kun katsoo taaksepäin ja kirjoittaa, on se hyvä tapa mennä elämässään eteenpäin, hän kannusti.

Kirjailija Mazzarella Houtskarissa

Aamulla luin ÅU:n ilmoituksen, että kirjailija Merete Mazzarella olisi alkuillasta Houtskarissa.
Aamun mittaan pohdin, menisinkö tapaamaan mielikirjailijaani Mazzarellaa. Ajatus alkoi pyöriä mielessäni ja puolen päivän aikoihin sain päätettyä lähteä kirjailijailtaan Näsbyn Venemuseoon, vaikka onkin kaukana kolmen lauttamatkan päässä (Nauvo – Korppoo – Korppoo-Houtskari).

Laivamuseoalue

Kittuis

Saariston ainutlaatuinen meri ja luonto kiehtovat aina

Tarina

Pirkko Jäppinen kertoo aiemmin mainitsemassani kirjassa (s. 191) ”Tätinä taipaleella” lukeneensa Facebookissa, ”jota myös meidän aikamme leirinuotioksi kutsutaan”, seuraavan tarinan:

Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi, että kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta. Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe. Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus. Kumpi susi voittaa, kysyi lapsi. Se, jota ruokit, vastasi vanhus.

Tämä monesti lainattu tarina antaa mietittävää itse kullekin, niin aikuisille kuin lapsille, jos vain malttaa pysähtyä hetkeksi.

Baltic Jazz

Vietin nautinnollisen perjantaipäivän Taalintehtaan jazzfestivaalissa (6. – 8.7.), joka järjestettiin 25. kerran.

Tässä merellisessä jazz-tapahtumassa on aina tunnelmaa. Sitä luovat saaristo- ja ainutlaatuinen ruukkimiljöö, meri ja ihmiset Jazz-kadulla. Sää suosi käyntiäni: aurinko paistoi, merituuli vilvoitti.

Mieluista ja riemastuttavaa kuultavaa teltassa oli Siberian Jazz Band, (tunnettu myös nimellä Siberian Dixieland Jazz Band) joka on ennenkin esiintynyt Baltic Jazzissa. Bändi loihti iloista ja ikivihreitä swing- ja dixiesävelmiä. Ajoittain se jopa irrotteli vapaammin ja repäisi irti kaavamaisuudesta.

Yleisö oli minusta aika jäyhää, ei innostunutta, mutta taputti tai osoitti suosiotaan oikeaan aikaan, perinteiseen tapaan.

Epäoikeudenmukaiseksi koin sen, että pieni pullo kuohuviiniä maksoi 15 euroa, mutta tunti Siberian Jazz Bandia vain 10 euroa.

Päivä jatkui Taalintehtaan kirjastossa, jossa Jeanette ”Peppe” Öhman ja Magnus Silfvenius keskustelivat bloggaamisesta ja vähän kirjallisuudestakin, tai oikeastaan heidän kirjoittamisestaan – molemmilta on julkaistu kirja. Keskustelua johti kirjallisuudentutkija ja kirjailija Freja Rudels, jolta on julkaistu palkittu novellikokoelma ”Blodsband”.

Keskustelutilaisuuteen olin vähän pettynyt, en kuullut mitään uutta blogimaailmasta enkä kirjoittamisesta. No, mutta oli mukava nähdä julkkiksia livenä. 

Kurjenkelloja

Kauniin sinisiä ja herkkiä kurjenkelloja on virkistävää katsella työn lomassa.

Helteestä huolimatta olen käynyt viikottain heinäämässä ja raivaamassa. Poistan haapoja, jotka valtaavat tilaa ja varjostavat muuta kasvillisuutta, kuten pieniä katajan, kuusen, männyn ja tammen taimia.
Kurjenkellot, ahomansikat ja yleensä varpukasvit ovat nyt levinneet; aikaisempien vuosien työ alkaa näkyä. Ne saavat nyt paremmin valoa.

Kesäkuvia

(SaV 30.6.) Karunan kirkon ympäristö

Metsäkieroksella. Metsälampi ylhäällä kallioiden välissä