Lontoon näkymiä II

Blogipäivitykseni ovat myöhässä. Olemme näet olleet jo päiviä sitten kotona. 

Sunnuntaipäivämme Lontoossa aukeni pilvisenä ja huomattavasti viileämpänä ja tuulisempana kuin Oxford-päivä. 

Rankan sadekuuron aikana satuimme parahiksi olemaan korealaisessa ravintolassa. Erittäin maukasta ja terveellistä (paljon kasviksia) ruokaa tuotiin erilaisissa pikkuastioissa. Oltiin niin innostuneita ruuasta, ettei tullut otettua kuvaa. Johannes paikkaa ehdotti, ja hyvä kun tuli tutustuttua. Tykästyin niin, että jos vain mahdollista hakeudun toistekin korealaiseen ravintolaan. 

Ennen ruokailua oltiin flaneerattu siellä sun täällä Lontoon katuja, kahviteltu ja käyty (Courtauld Institute of Art) mielenkiintoisessa taidenäyttelyssä.

Päivä Oxfordissa

Ralfin laatimaan matkasuunnitelmaan kuului käynti Lontoosta Oxfordiin. Tämä vanha yliopistokaupunki on noin tunnin junamatkan päässä Lontoosta luoteeseen. 

Perjantai-illalla katseltiin sääennusteita ja näytti että paras sää matkata Oxfordiin olisi lauantaina. Seuraaviksi päiviksi oli ennustettu kehnompaa säätä, sadetta. 

Lauantaiaamuna Lontoossa oli pilvistä ja heikko etelälounainen tuulenvire. Mutta lämmintä noin yhdeksän astetta ja Oxfordissa olisi hieno sää. Tänään sinne sitten eikä huomenna, päätimme. 

Lähdimme hotellilta kymmenen maissa. Minua ilahdutti kovasti, kun Johanneksella oli aikaa tulla seuraksemme.  

 Oxford Castele & Prison - linna kukkuloineen oli melkein heti juna-asemalta kävellessämme keskustaan päin.

Mahtavan suuri ja upea kirjakauppa osui kohdalleni, ei kun sisään! Siellä on kuulemma 160000 kirjaa, kerroksia useita ja voi, hirmuisesti mielenkiintoisia kirjoja. Minulla oli jo käsissä Deborah Levyn kirja, mutta hellitin sitten, nuukuus iski, jospa en nyt tällä kertaa, tuumin. 

Innostuimme vielä kaupunkikierrokselle City Sightseeing-bussilla. Bussin korkeuksista ehdin napata kuvan kirjakaupasta.

Lounastimme vanhassa ja hienossa kahvilassa, joka oli tupaten täynnä. Päivästä tulikin kovin aurinkoinen ja kesäisen tuntuinen, lämpöä 17 astetta.

Lontoon näkymiä I

Oudolta tuntui pyrähtää rauhallisesta Paimiosta – pihalintujen sirkutuksesta Lontoon vilinään. 

Matka toi kyllä mukavaa vaihtelua ja irrottelua arkisista tohinoista (varsinkin kirjaprojektiin liittyvistä) ja ennen kaikkea näin läheisiäni ihania.

 Hotellimme Grange Langham Court, Langham Street (12.4.2018-18.4.2018)

 Ruokailupaikkojen valinnassa pääsimme helpolla. Johannes oli näet suureksi avuksi opastaessaan meitä viihtyisiin ja moderneihin ravintoloihin kaikkina päivinä, paikkoihin joissa hinta ja laatu olivat kohdallaan.

Kaksi ensimmäistä päivää olivat pilvisiä, välillä hienoista sumusadetta, jota tuskin tunsi. Sopivan lämmintä, noin 11-14 astetta, oli kävellä pitkin pitkiä ja ruuhkaisia katuja. 

Tauko

Palaillaan.

Nelli ja Nestori: Budapest-leivos

Yhtenä aamuna Nelli kuuli Agricola-leivoksesta. Se johti hänet muistelemaan, olisiko sellaista syönyt. Ja kun ei ollut varma, kysyi Nestorilta:

- Kuules Nestori, muistatko sää, ollaanko jossain syöty Agricola-leivosta? Miten must tuntuu, et olisin sellaisen syöny täs lähiaikoin. 

- Een, en muista. En varmaan. 

- No tiedätkö, millainen leivos se on?

- En varmaanka. 

Lapsellisen innokkaana Nelli googlasi puhelimellaan leivoksen kuvaa. 

- Katos ny tällainen se on, ihan ku olisin äskettäin tämmösen syönyt. Enskerralla sitten maistetaan tätä jossain. Siihen Nestori:

- Kyl see on sit parast, et mä haen niit heti. 

- No en mä nyt sitä, et heti.

Nelli puntaroi, että kaksi vaihtoehtoa, missä Agricola-leivoksia saattaisi olla: Café Astassa ja Tannisella. Ja että, ei kai se nyt vaan Tanniselle saakka lähde. Nestori viipyi ja viipyi. Nelli huolestui, taisi kumminkin mennä Tanniselle. 

Hän oli tuulettamassa vaatteitaan Nestorin karauttaessaan autollaan pihalle ja nousi siitä ruskean paperikassin kanssa. 

- Meniks sää ihan Tanniselle saakka? 

- Menin. 

Nelli kurkisti paperikassiin: 
- Jestas, meniks sä ny noin pal leivoksia ostama, voi kauhia. Mut ei tääl ol Agricola-leivosta! 

Päiväkahvilla he sitten maiskutellen nauttivat ensimmäisiä leivoksiaan. 

- Nää on kuules aika kevyitä, Nestori sanoi. Siihen Nelli: 

- Juu ja niin pal luomua ja vallan terveellistä, on kuules luomukermaa, luomutäytettä ja luomumarjoja. Täs on kuule vaik mitä ja kaik vitamiinit mitä ihminen tarttee ja enemmänkin. Mut kyl tää yks ny, piisaa, eiks vaa? 

Mielessään Nelli ajatteli, että pitikö Nestorin nyt ihan Tanniselle saakka ajaa. Ja pitikö noin paljon erilaisia leivoksia ostella, että kiusallaan varmaan. Hän päätti pitää suutaan soukemmalla – ainakin mitä tulee leivoksiin. No katota, malttaako ja miten pitkään.

Masariineja

Elelen mielenkiintoisia aikoja – elämä on ihanaa - sain valtavasti suosikkileivoksiani.

Tuosta masariinisatsista tulee mieleen blogikirjoitukseni ”Kakkubuffa”. Kerron siinä, miten Nelli ahmii Nestorin hämmästellessä täytekakkupaloja yksi toisensa jälkeen. 

Kyllä Nestori nytkin yritti Nellille sanoa, että laitas nyt vaan masariinit pakastimeen. 

Nelli siihen: ”Kuules, ei nyt laiteta, ei varmana. Nämä ovat ihania!”

P.S. Suuriitos Asta, kiitos koko perheellesi!

Kirjastani

Kirjani on myötätuulessa…

Kiitos vielä näistä!

Omakustanne – markkinointi

Kylläpä minua lykästää kirjani kanssa – ovia on auennut yllättäviltä tahoilta. 

Tapaan ystävällisyyttä siellä sun täällä, vieraammissakin paikoissa, joihin vain olen joutanut käymään. 

Kirjani saavat minut muistelemaan muinaista työelämääni ja tehtäviä eri yrityksissä. 

Pieni haikeus hiipii mieleeni pelkästään ajatellessani, miten etäälle olenkaan joutunut kaikista myynti- ja markkinointitehtävistä. Niihin minua ajoi useimmiten arjesta selviytymisen pakko. 

Harvemmin oli varaa jäädä pohtimaan, mitä työtä, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Se aika koitti, kun lapset lensivät maailmalle, kukin taholleen. 

Valga, Galicia, Espanja (12.12.2017)

Nyt vuoteni ovat olleet ilon ja kiitollisuuden aikaa – olen selvinnyt, olen löytänyt uusia ihmisiä, asioita ja uusia maailmoita.

Omakustanne – saatavuus

Omakustanteen markkinointi onkin aikamoinen ruljanssi ja aikaa vievää puuhaa. Aivan muistuu mieleen juttuni Liisa Liperistä, menestyvästä myyntitykistä. Hänen mietteistään kerron kirjassani. 

Näin jälkikäteen ajattelen, että itse kirjoittaminen on, jos ei nyt helpompaa niin mukavampaa puuhaa. Mutta aivan omanlainen ja uusi kokemus omakustanteen levittämisestä näyttää tulevan – mielenkiintoinen ja jännittävä – kaikin puolin.

Kirjaani Annan sydämen ohjata Kirjoituksia vuosilta 1997-2017. Nid. omakustanne 2018, 207 sivua, on saatavilla

• Turussa Pieni Kirjapuoti, EI ENÄÄ
• Kunnallislehden toimistolta (Paimion keskustassa), EI ENÄÄ
•  Paraisilla Kirjakauppa Bookletista, EI ENÄÄ, MUTTA VIELÄ
•  kirjoittajalta osoitteesta silja.velmala@gmail.com