Nelli ja Nestori: Budapest-leivos

Yhtenä aamuna Nelli kuuli Agricola-leivoksesta. Se johti hänet muistelemaan, olisiko sellaista syönyt. Ja kun ei ollut varma, kysyi Nestorilta:

- Kuules Nestori, muistatko sää, ollaanko jossain syöty Agricola-leivosta? Miten must tuntuu, et olisin sellaisen syöny täs lähiaikoin. 

- Een, en muista. En varmaan. 

- No tiedätkö, millainen leivos se on?

- En varmaanka. 

Lapsellisen innokkaana Nelli googlasi puhelimellaan leivoksen kuvaa. 

- Katos ny tällainen se on, ihan ku olisin äskettäin tämmösen syönyt. Enskerralla sitten maistetaan tätä jossain. Siihen Nestori:

- Kyl see on sit parast, et mä haen niit heti. 

- No en mä nyt sitä, et heti.

Nelli puntaroi, että kaksi vaihtoehtoa, missä Agricola-leivoksia saattaisi olla: Café Astassa ja Tannisella. Ja että, ei kai se nyt vaan Tanniselle saakka lähde. Nestori viipyi ja viipyi. Nelli huolestui, taisi kumminkin mennä Tanniselle. 

Hän oli tuulettamassa vaatteitaan Nestorin karauttaessaan autollaan pihalle ja nousi siitä ruskean paperikassin kanssa. 

- Meniks sää ihan Tanniselle saakka? 

- Menin. 

Nelli kurkisti paperikassiin: 
- Jestas, meniks sä ny noin pal leivoksia ostama, voi kauhia. Mut ei tääl ol Agricola-leivosta! 

Päiväkahvilla he sitten maiskutellen nauttivat ensimmäisiä leivoksiaan. 

- Nää on kuules aika kevyitä, Nestori sanoi. Siihen Nelli: 

- Juu ja niin pal luomua ja vallan terveellistä, on kuules luomukermaa, luomutäytettä ja luomumarjoja. Täs on kuule vaik mitä ja kaik vitamiinit mitä ihminen tarttee ja enemmänkin. Mut kyl tää yks ny, piisaa, eiks vaa? 

Mielessään Nelli ajatteli, että pitikö Nestorin nyt ihan Tanniselle saakka ajaa. Ja pitikö noin paljon erilaisia leivoksia ostella, että kiusallaan varmaan. Hän päätti pitää suutaan soukemmalla – ainakin mitä tulee leivoksiin. No katota, malttaako ja miten pitkään.