Luontokuvia huhtikuun lopulla

 Hurjaa loimotusta - taivas kuin liekehtivä meri! (27.4.2021) 

Taimikonhoito kangertelee

Taas on taimikonhoito ollut vauhdissa. Parina päivänä raivaushomma pakkasi kangertelemaan. 

Yhtenä kertana näet moottorisahan laippa tarrasi koivunrunkoon niin tiukasti, etten saanut sahaa irti. Koko saha jäi roikkumaan koivun kylkeen kuin sanoakseen että anna mun nyt olla. Onneksi apu oli lähellä. 

Eilen ohutta koivuraippaa katkaistessa saha jumittui ja kun kiskaisin, ketju heilahti irti jääden roikkumaan laipasta. En saanut paikalleen eikä apu ollut lähellä, joten homma päättyi siihen. Tahtoi kai sanoa, että riittää tältä päivältä. 

Puolitoista tuntia ehdin huhkia ja tuntui että vasta pääsin vauhtiin, kun oli palattava kotiin. Ehkä hyvä, sillä jäsenissä tuntui että lepo olisi hyvästä. 

On muuten mainiota kuntoilua kavuta ja huhkia rinteessä sahan kanssa. Ja alastulo vasta ottaakin polvien päälle! Hitaasti ja varovasti on minun mennen tullen edettävä, ettei kompastuisi mukkelis makkelis.

Erilaista kuntoilua

Toisena pääsiäispäivänä (ma 5.4.) kävin perkaamassa pajuja ojasta ja taimikon reunasta.

Mainiota kuntoilua sekin, vähän erilaista. Siinä touhussa kaikki neljä raajaa saivat venyä ja vanua joka suuntaan ja myös koko kroppa kurkotella. 

Tuuli puhalsi kylmästi ja kovaa, mutta ei haitannut innokasta puuhaamistani. Välillä oli vaan muistettava ojentua suoraksi, ettei nyt ihan linkuksi jäisi. 

Perkaus olisi hyvä ehtiä tehdä ennen lintujen pesintää ja ruohon kasvua. Vähän jäi vielä kesken – no, vähän kerrassaan – vielä on muistissa viime kesäinen sairastelu.