Uusi, tärkeä sienikirja

FB:sta (Facebook) luin juuri ilmestyneestä aivan erilaisesta sienikirjasta. Sienilajit on esitelty arvokkaissa metsäympäristöissä. Se kuulosti mielenkiintoiselta, joten hankin uutuuden, josta riittää ammennettavaa vaikka kuinka, aivan kuten järkälemäisestä Suomen jäkäläoppaasta (2011).

Uusi sienikirja on upea ja mielenkiintoinen, ja jos vähänkin harrastaa luontoa ei kirja tuota pettymystä – päinvastoin. Maallikkona pidän kirjasta, koska:

• kuvattu yksityiskohtaisesti eri sienilajit arvokkaissa metsäympäristöissään
• siinä on selkeät levinneisyysinfot, erinomaiset värivalokuvat, piirustukset ja lajikuvaukset
• upeat värivalokuvat paljastavat hyvin sienen (maanpäällisen osan) kasvualustan metsäkarikkeen (metsämaassa)
• opastaa tunnistamaan ja määrittelemään tavallista metsäretkeilijää, luontotarkkailijaa ja sienestäjää, ei vain tutkijoita ja ammattimykologeja, tärkeimpiin sienilajeihin eri metsäympäristöissä
• opastaa lisäksi harrastajaa ja ammattimykologeja arvioimaan metsäkohteiden luonnonsuojelullista arvoa sienilajiston perusteella.

Tea von Bonsdorff, Ilkka Kytövuori, Jukka Vauras, Seppo Huhtinen, Panu Halme, Teppo Rämä, Lasse Kosonen & Stefan Jakobsson 2014: Sienet ja metsien luontoarvot. 271 sivua. Luonnontieteellinen keskusmuseo.

Sienet ovat hyödyllisiä, vaikka kaikkia ei voikaan syödä. Sienet lahottavat kylmässä ilmastossa kariketta, mikä on avuksi metsänkasvulle. Lisäksi tutkimusten mukaan sienillä on tärkeitä metsän hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä.

Huh hellettä

Ei voi muuta sanoa, kun aurinko helottaa aina vaan, päivästä toiseen.

Todella pitkään (25–26 pv) jatkunut hellekausi piinaa jo ihmisiä ja luontoa. Silti yllättävän vähän kuulee napinaa ihmisten puheista, vaikka voimille jatkuva lämpö täytyy ottaa. Mutta muistissa lienee vielä kesäkuinen kylmyys ja sateisuus.

Toisaalta ei tästä harvinaisesta herkusta, hellekaudesta pidäkään valittaa, nautitaan nyt lämmöstä ja poudasta niin kauan kun sitä riittää. Ties miten kylmä talvi on tulossa.

Kuivuus näkyy kaikkialla - ennen kaikkea kasvuston väreissä (29.7.2014).

 

Mukavaa kesäaikaa

Ihanaa, kun on ollut kauniita lämpimiä kesäpäiviä. Kylmä, sateinen kesäkuu on melkein jäänyt unholaan.

Ja ihanaa kun olen tervehtynyt (melkein) ja voinut jälleen liikkua ja tavata ystäviä paitsi Helsingissä niin myös Turussa. Samalla olen voinut tutkailla kaupunkien kesäistä ilmapiiriä– rentoa menoa ja meininkiä.


Turku 18.7.2014, Kansainväliset Suurmarkkinat 

 

Turku 22.7.2014

Turun vanha pääkirjasto (22.7.2014)

*** 

 

Sormustinkukat pitivät viime vuonna välivuoden, nyt muutama taas kukkii koreana pihamme laidalla.

Uimareissu

Tällaisella helteellä (9.7.) meri vetää puoleensa. Sitä alkaa kuulla, miten vesi liplattaa laituria vasten, vaikka ei ole lähimaillakaan. Ja kuulla, kaislikon suhinaa.

Vaistomaisesti alan etsiä uimapukua ja pyyhettä, pakkaan ne kassiin. Pakkaan myös vesipullon, banaanin, niin ja tietysti puhelimen. Toimin kuin unessa. Eikä aikaakaan kun jo istun rannan penkillä.

Katselen ympärilleni metsän suuntaan, hiekkaan ja katselen rantaveden aaltoilua. Hämmästelen siinä paikan hiljaisuutta.

Muistuu aika, kun lapset olivat pieniä ja vietimme ihan tässä useita helteisiä kesiä. Näen lasteni leikkivän hiekalla, kivillä ja kirmaisevan välillä veteen. Kuulen heidän lapsenäänensä ja muiden jostain kaukaa.

Tuulenpuuska havahduttaa minut, ja vihreä merivesi kutsuu uimaan. Varovasti astelen yhä syvemmälle ja syvemmälle.

Lämmin suolainen vesi ja kaislat tuoksuvat edessäni, kastaudun. Uin hetken ja kipuan laiturille.
Vettävaluvana istahdan toviksi ennen lähtöä.

Vielä katson merta, horisonttia ja ihastelen meri-metsänäkymää, paikan hiljaisuutta. Pikkulinnutkin taitavat pitää siestaa.

Hämmästelen, miten yksinkertainen voi hyvä hetki olla.

Viikonloppu Helsingissä

Viettää kesäinen viikonloppu Helsingissä ei ole lainkaan hullumpaa. Tunnelma kaduilla ja kujilla on leppoisa. On avaruuden tuntua; tilaa katsella ja kulkea laajalti. Ihmiset näyttävät rennoilta ja hymyileviltä kävellessään tai istuskellessaan terasseilla taikka ravintoloissa ja kahviloissa, joita riittää yllin kyllin. Niin, on vaihtoehtoja, joista valita mieluisin.


Väsyneet matkalaiset keräävät voimia”lepotuolissa”.

 

Herkullinen, suussa sulava jälkiruoka.

Voi käväistä Suomenlinnassa, Seurasaaressa, museoissa jne. taikka vain rautatieaseman Pocket Shopissa, Akateemisen kirja-alessa ja muissa alennusmyynneissä. Itse halusin tutustua Tove Janssonin taiteilijaelämään ja tuotantoon.

Ateneumin juhlanäyttely esittelee laajasti ja monipuolisesti Tove Janssonin elämäntyötä ja taiteilijan uraa eri vuosikymmeniltä - suosittelen tutustumaan.

Vauhdikas katutaiteilija viihdytti ja nauratti yleisöään huumorillaan.

 

Tuli helle – tuli raivaajat

Viikonloppuna sain taimikkooni kunnon tehoraivaajat.

Kuusentaimet saavat paremmin valoa, ja ennen kaikkea niitä piiskaavat koivut tulee raivattua.

Tästä kohtaa roskapuut saivat viimein kyytiä.

Näin helteellä taimikon raivaus on tosi hikistä puuhaa, mutta hyväksi lihaskunnolle.

Paikoitellen heinäämisen tarvetta olisi edelleen, varsinkin täydennysistutettujen taimien kohdalla. Paremmin sitten pärjäisivät. Ja jos tulee oikein runsasluminen talvi, heinät ja ohdakkeet yms. kaatuvat taimia vasten ja saattavat vahingoittaa isoakin tainta.

Rantakäärme

Heinäkuun luontohavainto

 

Rantakäärme veikeä tietä ylitti,

askelten kaiku sen havahdutti.

Kiertyi siitä sukkelasti,

isoksi mustaksi pullaviineriksi.