Paimion Luontopolulla

Taannoisen kaupunkireissun jälkeen oli taas mukava kulkea rauhallisella metsäpolulla. 

Astan ja Lunan kanssa starttasimme aamulla kymmenen aikoihin. Pilvistä oli vielä siihen aikaan, mutta aika pian aurinko pääsi pilkistämään ja lämmittämään. Sää suosi meitä - vasta iltapäivällä tuli pieni räntäkuuro. 

Paimion Luontopolku oli sateista huolimatta melko kuiva ja hyväkuntoinenkin. Hienoa siellä hiljaisuudessa on käyskennellä, kuunnella lintujen vilkasta laulantaa ja hiljaisuutta. Siinä hiljaisuudessa teerikin pyrähti lentoon pensaan tyvestä niin äkisti, että ehdin ihan säikähtää. 

Ylhäällä lintutornissa oli mukava pitää taukoa ja istahtaa.

Polku on siinä ja siinä neljä kilometriä, mukavan vaihtelevainen ja kesällä varmasti vielä kauniimpi vehreydessään. 

Helsingistä kotiin

Vihdoin kotona! Lentomatka Pisasta Helsinkiin oli raskas ja pitkä. Ensin Amsterdamin kentällä kolmen tunnin odotus, sitten vielä KLM:n kone Helsinkiin oli tunnin myöhässä. Vantaalla olimme kahden aikoihin yöllä ja hotellissa vasta noin puoli kolmelta. 

Helsinki ja narsissit 22.4.2017

Perjantaina aika pian aamupalan jälkeen kiirehdin linja-autoasemalle. 

Paimion Nesteen liittymästä innostuin kävelemään kotiin. Kävely kesti noin tunnin 7,7 kilon rinkan kanssa. Kylmä ja kova puuskainen tuuli oli vastassa. Onneksi oli poutaa ja aurinkoista. 

Nyt tuli kuitenkin testattua, miltä tuntuu kävellä lenkkareilla tuon painomäärän kanssa.  

Ei hyvältä tuntunut, puuskainen tuuli sai askeleeni välistä hoipertelemaan. Yli viiden kilon paino vaatii siis tukevat vaelluskengät. Mukavan virkistävää oli kävellä pitkästä aikaa reippaasti. 

Kylmää on edelleen kotosalla, kevät on myöhässä, kuulemma. Eilen satoi vettä, välillä räntää ja tänään leijaili lumihiutaleita. Mutta pihamaalla on selvästi kevään tuntua, linnut elämöivät näet siihen malliin. No, kohta kevät viheriöi! 

Livorno - Pisa

Livorno oli pienoinen pettymys – emme pitäneet kaupungista. Kaupunki tuntui kolkolta monine betonisiltoineen, liikenteen melu oli valtava kaikkialla ja jalkakäytävät kapeita kävellä. 

Yllä viimeiset kuvat Livornosta hotellin edustalta (20.4.2017). 

No, ehkä ajankohta oli väärä, sillä sää sattui olemaan tuhdisti kylmempää (noin 15-19 astetta) kuin Milanossa ja Genovassa. Kova tuuli lennätti katutyömailta hiekkaa, mikä sai silmät kirvelemään. Aurinkoista oli kyllä ja hyviä ruokapaikkoja ja kahviloita. Mutta kaksi yötä Livornossa sai riittää.

 

Torstaiaamusella (20.4.) hyvissä ajoin karautimme taksilla Pisaan, jotta ehtisimme ennen paluulentoa vähäsen nähdä tätä kuuluisaa kaupunkia Arnojoen varrella. Junalla olisi kestänyt kauemmin, eikä oikeastaan olisi ollut halvempaakaan. Pisasta paluulento oli varattuna (klo 15:00) Helsinkiin, joten montaa tuntia ei ollut aikaa flaneerailla. 

Ensimmäiseksi piti ehtiä nähdä Pisan sydän, Piazza del Duomo, jonka varrella on kolme kauniisti toisiaan täydentävää marmorirakennusta: mahtava tuomiokirkko (rak. vuosina 1063-1272), pyöreä kastekappeli (rak. 1154-1265) ja kampaniili, 55 metriä korkea "kalteva torni" (rak. vaiheittain vuosina 1173-1350), josta on tullut Pisan symboli.  

Tähän aurinkoiseen ja vireään kaupunkiin tykästyimme heti -  olisi pitänyt jättää Livorno väliin ja tulla Genovasta suoraan tänne. No se on jälkiviisautta se, sekin. 

Näiden nähtävyyksien jälkeen marssittiin rautatieaseman suuntaan, kahviteltiin ja syötiin matkalla. 

Kaunis mosaiikkiteos.

Aurinko lämmitti ihanasti ja tuuli tuskin lainkaan. Asemalta sitten taksilla lentokentälle.

Siinä se oli kymmenen päivän kaupunkireissu Italiassa. Mielenkiintoista oli kyllä käyskennellä vanhojen kaupunkien ihmisvilinässä, puitoissa, marmorikäytävillä, museoissa, tutustua ruokalistoihin jne. Ja tulipanan nähtyä Pisan romaanisen arkkitehtuurin suuremmoiset monumentaalit. 

Monesti kuitenkin muistelin ja kaipailin vaellusreittien kivisiä ja metsäisiä polkuja... 

Genova - Livorno

Kolmen päivän aikana sain paremmin otetta vanhasta Genovasta ja siis jonkinlaisen yleiskäsityksen kaupungista.

Ehdimme nähdä valtavan suuria taidekokoelmia upeissa museoissa ja palatseissa.

Puutarhan käytävillä olin ihan kuulevinani satakielen kujertelua.

Tuli paljon käveltyä vilkkaissa piazzoissa, kävelykaduilla ja katseltua menoa ja fiilinkiä satama-alueella. Minusta yksi vaikuttavimmista kohteista oli nähdä Henri Cartier-Bresson -valokuvanäyttely, vahingossa osuin paikalle. Pidin kovasti hänen suurenmoisista teoksistaan.

***

Eilen tiistaina jätimme erikoisen Genovan ja jatkoin matkantekoa junalla Livornoon, joka sijaitsee Ligurianmeren rannalla. Sekin on tärkeä kauppa- ja satamakaupunki.

Livornossa sää muuttui viileäksi ja aika tuuliseksi.

Kanavaristeilyllä...

P.S. Hätäisesti postailen täällä kännykälläni - korjailen sitten myöhemmin kotona pahimpia kirjoitusvirheitä.

Genova

Kaupunkireissaamisemme jatkuu. Eilen puolelta päivin jätimme hyvästit Milanon Hotel Gallesille. Se oli kaikin puolin mukava paikka yöpyä, pidin kovasti.

Milanosta pääsee kätevästi junalla  Genovaan. Kävelymme hotellilta asemalle (Stazione Centrale East) kesti vain noin 20 minuuttia. 

 

Matkan varrella ennen junan lähtöä ehti hyvin istahtaa puiston penkille ja nauttia auringosta, lintujen laulusta ja katsella ihmisten menoa.

 

Parissa tunnissa oltiin perillä Genovassa.

 

Tämä suuri ja valtava satama, kauppa- ja teollisuuskeskus (per. 700-luvulla eaa.) tuntui oudolta ja pelottavaltakin; hirmuista menoa ja kohinaa kaikkialla. 

 

Piti ottaa asemalta taksi, ei katsos tehnyt mieli ollenkaan koheltamaan ja eksyilemään kaupungin vilinään. Emmekä oikeastaan tienneet vielä hotellillakaan, missä päin on keskusta ja miten sinne pääsisi. 

 

No, pikkuhiljaa alkoi valjeta, mistä saa hankittua bussilipun, missä on pysäkki ja ruokakauppakin löytyi. Sieltä sai ostettua vettä, hedelmiä, juustoa ja leipää.

 

Illalla etsimme ruokapaikkaa, hotelli tilasi taksin ja antoi pari nimeä. Mutta olisi voinut tehdä myös pöytävarauksen, sillä sinne kun pääsi, oli se täynnä.

 

Ei kun uudestaan tilaamaan taksia. Alkoi sataa. Nyt sattui kohdalle fiksu taksikuski; vei meidät pieneen ravintolaan jonnekin kaupungin laelle ja tarjoutui siellä varmistamaan ja varamaan pöydän, ei tarvinnut jäädä toistamiseen vesisateeseen kuin nalli kalliolle. 

 

Ravintola nimeltään I Tre Merli S.A.S. (Corso Magenta 3/5/R) oli herkullinen paikka ruokailla, maistaa paikallisia ruokia. Eiköhän se tästä... tuumin kylläisenä, sadekuurokin oli loppunut.

 

Nyt aamulla katsoessani ulos, näen sinisen pilvettömän taivaan, paljon valoa...