Genova

Kaupunkireissaamisemme jatkuu. Eilen puolelta päivin jätimme hyvästit Milanon Hotel Gallesille. Se oli kaikin puolin mukava paikka yöpyä, pidin kovasti.

Milanosta pääsee kätevästi junalla  Genovaan. Kävelymme hotellilta asemalle (Stazione Centrale East) kesti vain noin 20 minuuttia. 

 

Matkan varrella ennen junan lähtöä ehti hyvin istahtaa puiston penkille ja nauttia auringosta, lintujen laulusta ja katsella ihmisten menoa.

 

Parissa tunnissa oltiin perillä Genovassa.

 

Tämä suuri ja valtava satama, kauppa- ja teollisuuskeskus (per. 700-luvulla eaa.) tuntui oudolta ja pelottavaltakin; hirmuista menoa ja kohinaa kaikkialla. 

 

Piti ottaa asemalta taksi, ei katsos tehnyt mieli ollenkaan koheltamaan ja eksyilemään kaupungin vilinään. Emmekä oikeastaan tienneet vielä hotellillakaan, missä päin on keskusta ja miten sinne pääsisi. 

 

No, pikkuhiljaa alkoi valjeta, mistä saa hankittua bussilipun, missä on pysäkki ja ruokakauppakin löytyi. Sieltä sai ostettua vettä, hedelmiä, juustoa ja leipää.

 

Illalla etsimme ruokapaikkaa, hotelli tilasi taksin ja antoi pari nimeä. Mutta olisi voinut tehdä myös pöytävarauksen, sillä sinne kun pääsi, oli se täynnä.

 

Ei kun uudestaan tilaamaan taksia. Alkoi sataa. Nyt sattui kohdalle fiksu taksikuski; vei meidät pieneen ravintolaan jonnekin kaupungin laelle ja tarjoutui siellä varmistamaan ja varamaan pöydän, ei tarvinnut jäädä toistamiseen vesisateeseen kuin nalli kalliolle. 

 

Ravintola nimeltään I Tre Merli S.A.S. (Corso Magenta 3/5/R) oli herkullinen paikka ruokailla, maistaa paikallisia ruokia. Eiköhän se tästä... tuumin kylläisenä, sadekuurokin oli loppunut.

 

Nyt aamulla katsoessani ulos, näen sinisen pilvettömän taivaan, paljon valoa...