Taannoisen kaupunkireissun jälkeen oli taas mukava kulkea rauhallisella metsäpolulla.
Astan ja Lunan kanssa starttasimme aamulla kymmenen aikoihin. Pilvistä oli vielä siihen aikaan, mutta aika pian aurinko pääsi pilkistämään ja lämmittämään. Sää suosi meitä - vasta iltapäivällä tuli pieni räntäkuuro.
Paimion Luontopolku oli sateista huolimatta melko kuiva ja hyväkuntoinenkin. Hienoa siellä hiljaisuudessa on käyskennellä, kuunnella lintujen vilkasta laulantaa ja hiljaisuutta. Siinä hiljaisuudessa teerikin pyrähti lentoon pensaan tyvestä niin äkisti, että ehdin ihan säikähtää.
Polku on siinä ja siinä neljä kilometriä, mukavan vaihtelevainen ja kesällä varmasti vielä kauniimpi vehreydessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti