Aamumaisema fågelholkissa

Aamuvarhaisella näkymä mökin terassilta oli kuin unikuva. 

Oli kerrassaan herkistävän kaunista ja aurinkoista. Sinisenvihreä meri tyynnä, kaksi valkoista joutsenta lipumassa hiljalleen kaislikon suojaan kuin poutapilvet metsän ylle. Mustarastaan viheltävä viserrys ja kyyhkysen huhuilu etäällä rikkovat aamuhiljaisuuden. 

Eilen tein muuten tuttavuutta parin hirvikärpäsen kanssa. En syvällekään metsätietä kulkenut, kun jo minuun tarttuivat. 

Ensimmäisen sain helposti nitistettyä, toisen kanssa olikin sitten vaikeuksia. Vikkelästi se näet ponnahti ulottumattomiini. Välillä luulin mönkijän hävittäneeni, mutta eikös pahus taas kiivennyt säärtäni pitkin ja siitä lattialle. 

No, viimeinen sain senkin kiinni. Iljettäviä ovat nekin niin kuin rannassa asustava käärme, mutta nämä mönkijät jättävät iholle pitkäksi aikaa tunteen, että siellä mennään taas. Niihin on vaan mökkiläisen totuttava.

Käärme taas näkyvissä

Eilen tulin jälleen rauhalliseen Fågelholkkiin. Täällä ei näkynyt merkkiäkään juhannuksen rajuilmasta tai myrskystä eikä sateestakaan. 

Vain muutama risu ja paksumpi karahka lojui ruohikossa. Mutta niitä tulee alas päivittäin vähäisestäkin tuulenpuuskasta. Keltaisia leijailee ja männynkäpyjä tipahtelee kaiken aikaa.

Iltapäivällä laitoin metsurisaappaani jalkaan ja astelin tähystellen laiturille, josko käärmettä näkyisi. 

Mennessä ei näkynyt, joten istahdin penkille merta katselemaan. Kotvan kuluttua kun nousin ja vilkaisin vasemmalle laiturin reunaan, siihen kohtaan missä olin käärmeen ennenkin nähnyt, niin eikös se taas laiturin alta ollut tulossa ja lipui hitaasti kivenrakoon. Hyi, pitkä kuin mikä! 

Juhannusristeilyllä

Juhannusaatoksi oli ennustettu huonoa säätä: kovaa tuulta ja sadetta, joten enpä pahemmin hangoitellut vastaan ehdotusta lähteä risteilylle Helsingistä Tukholmaan ja takaisin. 

Keskiviikkona illansuussa minulle tulikin sitten äkkilähtö Fågelholkista Paimioon, sillä jo torstaina puolilta päivin oli lähtö bussilla Helsinkiin ja Olympiaterminaaliin. 

Yllätyin, kun Silja Symphony-laivalla oli valtavasti matkustajia, olikin kuulemma täysbuukattu. Laivan piti poiketa Ahvenanmaalle, mutta nukuin hyvin niin kuin aina laivalla, joten en tiedä poikkesiko lainkaan kovan tuulen takia. En kyllä ollut tuulta tai myrskyämistäkään huomannut. Perjantaiaamusella Värtahamnetin satamassa tuuli aika tavalla. Tarvittiin hinaaja, jotta laiva pääsi laituriin. 

Ja rattoisasti juhannusaatto kului Tukholmassakin, vaikka oli koleaa ja sangen tuulista.

Juhannuspäivä oli aattoa lämpimämpi ja aurinkoisempikin ja mukava sää flaneerata ennen paluumatkaa. Laivalle päästiin kätevästi bussilla Centralstationilta, joka oli lähellä hotelliamme (Hotel Grand Central, Kungsgatan). 

Hirmuisesta tungoksesta päätellen laivassa taisi olla vielä enemmän väkeä kuin lähtiessämme. Mutta ei aikaakaan, kun väki isoon laivaan levittäytyy ja häviää. 

Kotiin kun pääsimme näki, että tuuli oli kovasti riehunut. Kaikenlaista roskaa ja oksia oli vinksin vonksin pihamaalla. 

Peura oli myös käväissyt, niin kuin viime juhannuksenakin Ahvenmaalla ollessamme ja sotkenut Ralfin orvokkilaatikon. Se oli repinyt kukat ylös, juuret poikki ja syönyt kukinnot. No, pitihän sen saada myös vähän juhlia.

Sattmark – mukava kahvipaikka

Maanantaina kävelin Fågelholkista Sattmarkiin. Sattmarkin pihapiiri sen kun kaunistuu, kauniita kukkajuttuja on vähän joka taholla.

Sarrmark on nyt päivittäin auki ja onkin aikamoinen houkutus meikäläiselle lähteä lenkille sinne suuntaan. Pistää näet kummasti vauhtia töppösiin, kun tietää että neljän kilometrin päässä voi nauttia kahvikupposesta ja tuoreesta kanelipullasta. 

Sattmark on vanha laivamiestorppa, jonka uumenissa huokuu yhä vielä menneisyyden rauhaa.

Ulkosalla oli aika tuulista, joten nautin kahvini sisällä. Aikani siinä katsellessani ympäristöä ja ihmisiä, joita tuli ja meni, jatkoin matkaa takaisin. 

*

Fågelholkin pihapiiri odottaa kovasti sadetta, kuivaa on, aivan rutikuivaa.

Aamu-usvaa

Sunnuntaiaamusella varhain katsellessani mökin ikkunasta ulos, hämmästyin tiheän usvaista näkymää. 

Ympäristö oli kauniin sadunomaisen tunnelman verhoama, katsoinpa sitten merelle, rantaniitylle tai metsänreunaan. 

Näkymä houkutti ulos hiljaisuuteen katselemaan. Pitkälle en nähnyt.  Jossain etäällä kuului vesilintujen siipien läpsytystä, ja mustarastaatkin olivat nyt tyystin vaiti. 

Aikani ihasteltuani aloin kahvin ja kevyen aamupalan tekoon ja siirryin sitten terassille vienoon aamuauringonvaloon, sumu näet oli jo väistymässä. 

*

Täällä maaseudulla ei paljon tapahdu – olen uppoutunut kirjoittamisen esitöihin ja lueskeluun – välillä seurailen lintujen liikkeitä, kasvuston huojuntaa ja rannan moninaisia auringonsäteiden luomia varjoja. Aika kuluu ketterästi, aivan liian ketterästi.

Lenholman luontopolku

Viime viikolla kiersin Lenholman luontopolun. Se on lyhyt, noin kaksi kilometriä, mutta erittäin vehreä ja kaunis. 

hastelin vanhoja lehmuksia, pähkinäpensaita, tammia, leppiä, koivuja, katajia ja muuta rehevää kasvustoa. 

Kuollut jättiläinen? Lenholmassa vahimmat tammet ovat kuulemma yli 300-vuotiaita. Opastustaulussa lukee, että tämä Lenholman tammi romahti talvella 1991//1992 noin 450-vuotiaana. Rungon ympärysmitta oli noin 7,5 metriä ja latvuksen halkaisija noin 80 metriä. On sillä ollut kokoa! Siinä se murenee ja lahoaa pikkuhiljaa, ja on tärkeä monipuolisen pieneliöstön säilymiselle.

Fågelholkilta lenkkini pituudeksi tuli viisi kilometriä ja risat.

Luonto parhaimmillaan

Upeita ovat olleet kuivat ja kauniit kesäkuiset aamut katsella täällä Fågelholkissa.

Monena aamuna olen voinut nauttia ja lumoutua mökin terassilla luonnon kauneudesta. Varsinkin varhaiset aamut ovat tyyniä, tuskin havaitsen heikkoa tuulenvirettä.

Yltympäriinsä mökin pihapiiri säteilee puineen, kasvustoineen ja meri kaislikkoineen helmeilee - nautinnollista kerrassaan. Olen tavattoman kiitollinen, kun voin tässä ympäristössä olla.

Peura siellä puiden takana lymyilee...

Näkymä länteen takapihalle mökin pikku ikkunasta.

Rehunteon aikaa

Nyt on mökin takana heinä kaadettu ja korjattu rehuksi.

Tuolle rantaniitylle tuodaan jossain vaiheessa lehmät märehtimään. Katsotaan sitten, miten suhtautuvat naapuriinsa.