Aamu-usvaa

Sunnuntaiaamusella varhain katsellessani mökin ikkunasta ulos, hämmästyin tiheän usvaista näkymää. 

Ympäristö oli kauniin sadunomaisen tunnelman verhoama, katsoinpa sitten merelle, rantaniitylle tai metsänreunaan. 

Näkymä houkutti ulos hiljaisuuteen katselemaan. Pitkälle en nähnyt.  Jossain etäällä kuului vesilintujen siipien läpsytystä, ja mustarastaatkin olivat nyt tyystin vaiti. 

Aikani ihasteltuani aloin kahvin ja kevyen aamupalan tekoon ja siirryin sitten terassille vienoon aamuauringonvaloon, sumu näet oli jo väistymässä. 

*

Täällä maaseudulla ei paljon tapahdu – olen uppoutunut kirjoittamisen esitöihin ja lueskeluun – välillä seurailen lintujen liikkeitä, kasvuston huojuntaa ja rannan moninaisia auringonsäteiden luomia varjoja. Aika kuluu ketterästi, aivan liian ketterästi.