Päivien pidetessä

Jo monta päivää olen saanut nauttia kauniista ulkoilukelistä. Olenkin tarponut vaelluskengilläni lumisilla teillä ja poluilla. 

 

Ja ikään kuin kävelykuntoni kohenisi samaan tahtiin kuin päivät pitenevät.

Auringon paistaessa ja talitinttien visertäessä mieleni havittelee yhä ahnaammin etelän vaellusreiteille. Vielä ei ole kuulunut Caminon kutsua – onneksi – se saattaa tulla milloin vaan joko Portugalista tai Espanjasta. Sanon onneksi, koska haluan vielä parantaa pitkänmatkan kuntoani.

***

Iltalukemiseksi löysin hyllystäni F. E. Sillanpään Nuorena nukkunut -kirjan (Otava, Kompassikirja 1972).

Kevään merkkejä

Se on sitten kevät (Marja-Liisa Vartio). Vesi tippuu räystäistä ja piha on sohjoinen. Lämpömittari näyttä +0.4 astetta.

Yön aikana satoi uutta puhdasta lunta pihallemme. Sulannee päivän mittaan, miten sitä sanotaankaan: uusi lumi on vanhan surma.

Aurinko on jossain kaukana harmaan pilviverhon takana, silti tuntuu valoisalta. 

Minun on aika ottaa vaelluskengät esiin "sisäänajattevaksi", jäivät näet syksynä kävelemättä.

Levottomuutta

Joel Lehtonen: ”Joko lienee tullut aika ikävystyä tähänkin ihanuuteen?”

Santeri Ivalo: ”Mielialat vaihtelevat ilmojen mukaan.”

Pitkä lenkki

Eilen oli vallan upea lenkkeilyilma. Innostuin lenkille ja pitemmälle kuin luulinkaan. Aurinko sulatteli jään tiellä, ja vain aukeilla paikoilla tunsin kirpeän tuulen pyyhkäisyn poskillani.

Askel tuntui kepeältä, kävelin ja kävelin. Kului tunti, aloin huolestua, miten paljon matkaa vielä olisi, jaksankohan. Huomaan näet olevani vasta puolessa välissä lenkkiä.

Kaiken kaikkiaan olin luulotellut itselleni olevani paremmassa kunnossa kuin olenkaan. No, takaisin ei voi mennä, eikä oikopolkua ole, joten eteenpäin vaan.

Oli ylämäkiä ja alamäkiä. Sää alkoi viiletä, kävelyni hidastua, kunnes en enää meinannut saada puhtia jalkojen liikutteluun.

Välillä piti pysähtyä ja oikaista. Katselin edessäni avautuvaa auringon värjäämiä lumisia peltoaukeita ja kuusimetsää. Näkymä energisoi, ja väsähdys väistyi, jaksoin taas eteenpäin.

Kotona olin vasta kahden tunnin ja kolmenkymmenen minuutin kuluttua ja lopen kuittina. Olen kyllä suht säännöllisesti liikkunut, mutta tämä oli vallan toista; pitkä lenkki tuntui koko kehossa ja jalat sementtinä. Tuskin jaksoin ruokailua valmistella ja perunia pestä.

Illalla olisi vielä käveltävä espanjan tunnille. Tunnille olisi vain kymmenen viidentoista minuutin kävely, mutta juuri nyt se tuntui ylivoimaiselta.

Levättyäni katselin espanjan kirjojani ja harjoituksia. Tuntui, etten muista ainuttakaan sanaa, kaikki oppimani oli kuin poispyyhkäisty ja jäänyt lenkille.

Pikkuhiljaa palauduin ja painelin kuitenkin tunnille. Onneksi, sillä opettaja Marta oli jälleen niin innostava ja kannustava, että loputkin väsymyksestä kaikkosi. Ja oppitunnin jälkeen askel kotiin oli kevyt ja mieli virkeä. Mahtavaa, taidanpa kiertää huomenna saman lenkin toisin päin! Tänään: no katsotaan.

Laskiaisesta kevätkauteen

Laskiaistorstain hernekeitto on muhimassa Crock-Potissa. Lisäsin tummaa soijarouhetta korvaamaan lihaa ja valtavasti mausteita.

Siinä se itsekseen porisee – välillä käyn vilkaisemassa, että miten sujuu ja harvakseltaan sekoittelen.

Laskiaisviikkoa elellään ja kevätkausi näyttää auenneen.

Lauri Viita

Yksi sun toinen kirja näyttää olevan minulla kadoksissa. Vänrikki Stålin tarinat on vielä löytymättä hyllyjeni kätköistä. Sen sijaan löysin Lauri Viidan Kootut runot -kirjani, jota olen myös etsinyt. 

Viidan syntymästä tulee kuluneeksi joulukuussa 100 vuotta ja siksi tuntui tärkeältä löytää runoteos. 
Hankin sen aikoinaan iltalukemiseksi. Lukeminen on jäänyt aika ylimalkaiseksi – nyt on parempi aika palata kirjaan.

Bodil Jönsson

Huomenna on Runebergin päivä. Sen kunniaksi etsin hyllyistäni vanhaa Vänrikki Stålin tarinat -kirjaani. Ihan vain katsoakseni runojen sisältöä; löydänkö väitettyä ”sodan ihannointia ja hurmeista sankarikuolemaa” niin kuin Juhani Lindholm uusimmassa Parnasso -lehdessä väittää.

Vänrikki Ståliani en löytänyt, sen sijaan löysin kolme Bodil Jönssonin kirjaa. Luin ne uudelleen pikavauhtia, ja nyt raskin luopua niistä. 

1. Jönsson, Bodil (2000/1999): 10 ajatusta ajasta. Suomentanut Katriina Savolainen
2. - (2002/2001): Ajatusvoimaa. Suomentanut Katriina Savolainen
3. - (2002): I tid och otid hemma och på jobbet 

Pidän Jönssonin pohtivasta kirjoitustyylistä. Hän kirjoittaa yhteiskunnan muutoksista, aikaan suhtautumisesta, ajatusvoimasta ja paljon muuta näiden aiheiden ympäriltä. Kirjat innoittavat lukijaa miettimään omaa suhtautumistaan aiheisiin, siksi kai olen niihin aikoinaan mieltynyt. 

”Luova ympäristö syntyy läsnäolosta ja tässäolosta.”

Bodil Jönsson