Ensilumi valloitti

Vielä keskiviikkona (24.10.2012) pihatie oli lumeton, mutta jo syysasussaan.


Sama tie muuttui yhdessä yössä talvipukuun, ja siinä se on pysynyt vielä tähän päivään saakka, äänestyspäivään (28.10.2012).

Onpa ollut kaksi ihanaa ulkoilupäivää; kaunista ja aurinkoista.

Kauniita hetkiä päiväänne!

Se on sitten talvi

Eilen illalla alkoi lumisade, ja aamulla varhain paksu lumikerros peitti piha-alueen.

Otin pihakuvat (yllä) aamulla 26.10.2012. Uskomatonta, että jo lokakuussa tuli tänne etelään näin paljon lunta.  Pakkastakin oli -3,9 astetta.

Nyt joutaisi talvirenkaat auton alle! Petollisen liukkaat ajokelit taas edessä.

Hyvää talven alkua kaikille ja varovaisuutta liikenteessä ja jalkaisinkin kulkiessanne!

Syksyinen Turku

Piti käydä Turun kaupunginkirjastossa. Värikäs, syksyinen maisema siinä lähellä houkutti kuvaamaan.



Kauniita hetkiä päiväänne!

Hetki arjessa

Värikäs syksy jatkuu ja meillä lehtien haravointi.

Vaikka sää on pilvinen, kummasti silti valo hehkuu puiden lehdissä.

Näin kunnallisvaalikampanjoiden aikana sana "lähidemokratia" toistuu mediassa. Mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa?
Erään henkilön mukaan se merkitsee, että poliitikot ovat lähellä junttaamassa asioita mieleisekseen. Olisiko näin?

Kauniita hetkiä päiväänne!

P.S. Kokeilin postaamista BlogPressilla.

Haravointia, haravointia

Auringon paisteessa, kultaisessa hohteessa leijailee, putoilee lehti yksitellen, yksi toisensa jälkeen. Lopulta ne asettuvat nurmikolle kauniiksi ja paksuksi lehtimatoksi.

Iloksemme ruusut antavat toisen kukintansa voimakkaan punaisessa värissä. Viimeöinen kylmyys (-1.7 astetta) ei näytä niitä nujertavan, vaan päivä saa ne jälleen hehkumaan auringon lämmössä.

Kirjahyllyn siivous

Yhden kirjahyllyn siivouksessa kertyi kolme kassillista poistettavia kirjoja.

Vanha sanelulaitekin löytyi, mutta ei enää toiminut.

Varsinainen päivä, tänään

Aamulla joku soitti ovikelloa, ja kun riensin avaamaan, kompastuin puhelimen laturijohtoon ja lensin mukkelis makkelis lattialle. Ajattelin, että jaahas, nyt taisi hammaslääkärille meno jäädä. No, tokenin siitä kuitenkin.

Seuraavaksi Turussa Tuomiokirkonsillan valoissa auto alkoi täristä oudosti ja minä vapista pelosta, että jäädäänkös sitä nyt tähän. Keltainen varoitusvalo alkoi vilkkua näytöllä, mutta ajattelin, että pakko tästä johonkin on ajaa. Varovasti lähdin liikkeelle auton tutistessa. Ajoin Wiklundin parkkihalliin ja sitten olikin jo kiire kävellä hammaslääkärille.

Hammastarkastuksessa istuessani pohdin, mitä teen seuraavaksi auton kanssa. Uskalltaisinko ajaa kotiin vai tilaanko hinauksen. Hammastarkastuksessa sentään meni hyvin: reikiä ”nolla”.

Parkkihallissa etsin auton hansikaslokerosta korjaajan tiedot. Hänestä paras tilata vain hinausauto, ei parane lähteä ajamaan. Uskalsin ajaa kuitenkin auton parkista ulos ja kohta hinausauto jo olikin siellä. No niin, se tuli hoidettua. Kas, olinkin sitten yhtäkkiä ilman autoa. Vettä satoi mahdottomasti, eikä minulla sateenvarjoa. Kiiruhdin bussipysäkille ja kotona olin vasta noin tunnin kuluttua. Omalla autolla paluumatka olisi kestänyt noin kaksikymmentä minuuttia. Olin kuin uitettu pahainen rakki, kun pääsin kotiovelle.

Semmoinen päivä. Tuli viiden tunnin reissu kahden kolmen tunnin sijaan. Nyt illalla vähän kolottelee se aamuinen lento. Saa nähdä, milloin saan auton takaisin; korjaaja ei osannut sanoa, ei ehtinyt edes katsoa mikä vika autoon tuli.