Ruusut hehkeinä

Tänä kesän hellepäivinä (nyt 28.9 astetta) ruusut ja kesäkukat suorastaan hehkuvat, kylpevät lämmössä ja valossa. 

Idänunikko

 Pohjolan kuningatar

 Juhannustuliainen - odottaa istutusta suuremmalle pläänille.  

Kiva katsella miten heikko tuuli värisyttää ruusujen kukintoja ja lehtiä. 

Myllerrys Tiilitehtaantiellä

Myllerrys nurkissamme jatkuu, on jo tovin jatkunut. 

Asennetaan kuulemma sähköjohtoa ja verkkokaapelia tulevia kiinteistöjä varten. 

 Samalla uusitaan tontillemme kuusimetrinen (läpimitta 25 cm) rumpuputki.

Metsäpalstoilleni pitäisi myös asentaa neljä uusia rumpuputkia, neljä kappaletta!

Raivaustalkoot

Lauantaiaamusella sää lämpeni nopeasti, tuuli henkäili heikosti. Kuuma päivä olisi tulossa, alkukesän lämpimämpiä. Vähän hirvitti lähteä taimikon raivaukseen ja porukkaa sinne laskea moisena kauniina kesäpäivänä. 

Mutta into meillä kaikilla oli kova. W ja K lähtivät heti aamupalan ja sahojen lastauksen jälkeen kahdeksan kieppeillä, R ja minä runsaan tunnin päästä. Jo lähtiessä oli 21 astetta, itätuuli 2 m/s.

Paussilla juotiin vain kahvit, vettä kului ja hiki virtasi taimikossa. Rantolan Puodissa käytiin tankkaamassa: komeat ja maistuvat burgerit pistettiin poskeen terassilla.

Onneksi tuli varattua paikat, sillä saatiin puolivarjoinen pöytä ja vältyimme jonottamasta. Tulomme jälkeen sisätila täyttyi miltei heti asiakkaista, ei olisi ollut kiva seistä työrupeaman jälkeen hikisenä pitkässä jonossa. 

Sitten syötyämme ja sään lämmetessä taas kiiruusti työmaalle. Aikamoisen urakan talkoolaiset tekivät, laajalti saivat raivattua roskapuita kuusentaimien ympäriltä. Ihan silmiäni hiveli katsella Kajsan ja Williamin riuskan ripeää työskentelyä ja sitä, miten varjossa olleet taimet vapautuivat koivu-, pihlaja- ja haaparoikaleista. Valoa levisi, siivilöityi säteillen kuusten oksille. Kaunista! 

Työrupeaman jälkeen kotiin suihkuun ja kahvittelut, siitä olo piristyi. Oli kerta kaikkiaan upea päivä! 

P.S. Kaiken kaikkiaan minä pääsin nyt vähemmällä, vain jeesaten olin mukana. Ehkä jotain kumminkin tein kropan tuntemuksista päätellen.

Liika aherrus kostautuu

Ollaan niin aherrettu taimikossa, että yhtenä aamuna oli kysyttävä: Mites tänään, olisinko valmis lehtipuiden kimppuun, miltä tuntuu? 

 Sillä parina – kolmena aamuna on tuntunut pahalta, todella; kroppa jäykkä kuin heinäseiväs, ei taivu. Jalka ei nouse, käsi ei nouse, olkapäät viiltävät vähäisestäkin liikahduksesta, selkä tulessa. 

 Mutta viimein tänä aamuna malttamattomana: Olisinko nyt hyvässä terässä, yhtä terässä kuin sahani. Ei ihan vielä, menoksi kuitenkin, mutta varovasti raivattava. 

On ollut siis muutama huilipäivä taimikon raivauksesta ja pari kevyempää päivää, toisin sanoen olen ollut avuksi, jeesannut Ralfia paksumpien koivujen ja haapojen kaadossa. 

 Tässä on ehtinyt toukokuukin vaihtua kesäkuuksi. Huilipäivien ansiosta sain laitettua muutaman pelargonin esille kaunista kesää toivottamaan. 

 Vanha omenapuu jaksoi vielä kukkia, tosin ei kovin muhkeaksi puhjennut.

 Lauantaina tuulen myräkkä ja sade lennättivät viimeisetkin kukat alas, ehdin sentään alkuviikosta ottaa muutaman kuvan muistoksi. Saa nähdä jaksaako omenia vielä.