Helteisenä viikonloppuna Nelli luki, jotta välttysi ajattelemasta tuskastuttavan paahteista säätä, erilaisia kirjoja, kuten Kingiä, Woolfia, Kleinia jne.
Jostain syystä, ehkä lukemisistaan, häneen päässään alkoi takoa ajatus reissata maailman ympäri. Vähän empien päiväkahvilla hän otti asian puheeksi Nestorin kanssa:
– Kuuleks sä, kyl mun täs viel täytyis kunnon irtiotto ottaa. Mitä tämmösest olemisest tulee? Ei yhtikäs mittää! Lihoo vaan ja kunto rapistuu.
– Ai jaa, sää voisit mennä vaikka täältä Pohjoiseen ja Ruotsin puolelle…, Nestori sanoi. Mutta Nelli keskeytti äkisti Nestorin sanomisen, hänellä kun oli suuremmat suunnitelmat mielessä.
– Kuules, odotas ny mä haen vanhan koulukarttani ni katota, Nelli sanoi.
– Mulla on kans joku kartta, haen sen, Nestori sanoi.
Siinä auringonvarjon alla he sitten selailivat karttojaan:
– Tää kartta on kyl aika vanha, vuodelt 1975, ei tämmössi mait enää ol, Nelli sanoi.
– Ei, ei ne maat mihinkään ole hävinneet, sanoi Nestori, eikä tämä munka kartta kata koko maapalloa, vain Euroopan.
– Ei tästkä oikke selkkijä kuvaa maapallon maist tai maanosist saa, Nelli sanoi ja jatkoi, Mää tarttisin kyl semmosen karttapallon, mis näkyis koko maapallo.
Nestori selaili postista tulleita mainoslehtisiä ja sanoi: – Kaupassa olisi nyt tarjouksessa maapallo, tällainen, haeks mä heti!
– Aika pienelt näyttää, jos sä kävisis ny ens vaa kattomas mimmonen se on, Nelli sanoi, Se voi olla katos joku lelu vaan. Mä haluan semmosen kunnollisen, ison pallon.
– Kyllä toi vois ihan kiva ja sopivan kokoinenkin sul olla, voisit laittaa se sit sänkys viereen ja kuvitella illalla reissaamistas, sanoi Nestori.
*
Unessani lasi särkyi lattialle
Pudota räsähti sirpaleiksi, tuhansiksi
Etsin, etsin löytämättä
Tajuamatta mitä etsin
Jotain suurta ja rakasta se oli, tunsin sen polttavan murheena,
tuskana rinnassani
