Maailmanympärimatka

Helteisenä viikonloppuna Nelli luki, jotta välttysi ajattelemasta tuskastuttavan paahteista säätä, erilaisia kirjoja, kuten Kingiä, Woolfia, Kleinia jne. 

Jostain syystä, ehkä lukemisistaan, häneen päässään alkoi takoa ajatus reissata maailman ympäri. Vähän empien päiväkahvilla hän otti asian puheeksi Nestorin kanssa: 

– Kuuleks sä, kyl mun täs viel täytyis kunnon irtiotto ottaa. Mitä tämmösest olemisest tulee? Ei yhtikäs mittää! Lihoo vaan ja kunto rapistuu.

 – Ai jaa, sää voisit mennä vaikka täältä Pohjoiseen ja Ruotsin puolelle…, Nestori sanoi. Mutta Nelli keskeytti äkisti Nestorin sanomisen, hänellä kun oli suuremmat suunnitelmat mielessä.

– Kuules, odotas ny mä haen vanhan koulukarttani ni katota, Nelli sanoi.

– Mulla on kans joku kartta, haen sen, Nestori sanoi. 

Siinä auringonvarjon alla he sitten selailivat karttojaan:

 – Tää kartta on kyl aika vanha, vuodelt 1975, ei tämmössi mait enää ol, Nelli sanoi.

 – Ei, ei ne maat mihinkään ole hävinneet, sanoi Nestori, eikä tämä munka kartta kata koko maapalloa, vain Euroopan.

 – Ei tästkä oikke selkkijä kuvaa maapallon maist tai maanosist saa, Nelli sanoi ja jatkoi, Mää tarttisin kyl semmosen karttapallon, mis näkyis koko maapallo. 

Nestori selaili postista tulleita mainoslehtisiä ja sanoi: – Kaupassa olisi nyt tarjouksessa maapallo, tällainen, haeks mä heti!

 – Aika pienelt näyttää, jos sä kävisis ny ens vaa kattomas mimmonen se on, Nelli sanoi, Se voi olla katos joku lelu vaan. Mä haluan semmosen kunnollisen, ison pallon.

 – Kyllä toi vois ihan kiva ja sopivan kokoinenkin sul olla, voisit laittaa se sit sänkys viereen ja kuvitella illalla reissaamistas, sanoi Nestori. 

*

Unessani lasi särkyi lattialle

Pudota räsähti sirpaleiksi, tuhansiksi

Etsin, etsin löytämättä

Tajuamatta mitä etsin

Jotain suurta ja rakasta se oli, tunsin sen polttavan murheena, 

tuskana rinnassani

Helsinki – Oodi, Helsingin keskuskirjasto

Nelli käväisi tänään Helsingissä ja Oodissa, Helsingin uudessa keskuskirjastossa. Hän oli näkemästään kovin tohkeissaan ja mesosi Nestorille niin ettei Nestori suunvuoroa saanut. 

”Kuules Nestori mää kävin tänään Helsingis, siel uudes kirjastos ja kyl mä ihmettelin. On se vaa nii pal eriomanen, siel on vaik mitä. 

No kyl sää oles kuulluki ja lukenu lehrist, et mitä kaikkea siel voi puuhat. Olen määki lukenu, mut en olis uskonu et se on noi valtava ja hieno. 

Siel on kuules ompelukonei, saumurei, soittopelei ja kaiken maailman karsinoi, semmossi kopperoi, mis voi rauhas prakata. Ai mist mä tierä, no ku mä sain oikke henkilökohtast opastust kaikkiin kerroksi. Nii ja olen mä tietyst kuullu, mut ny mä vast uskosi ku ite näin. 

On siel kirjoiki ja lehrei ja ruokkaki sielt saa, oikke mahrottoman hyvä olki, eikä kahvika hullumppa ollu. 

Ei sitä turha ihmisten olkkariks kutsuta, nii pal siel on kaikkee ja kaike ikäsil, ihan kuule vauvoist vaareil ja mummoil. 

Mää meen kyl koht taas sin, tul sääki. Mitäh, sanoiks sä jottai? Nii kattelema sin ja peuhama, katos.”

Robotti hyvä

Yhtenä päivänä Nelli intoutui robotista. Touhusi siitä kovasti Nestorillekin:

- "Ei se kuule niin paha ole, tuollainen robotti huushollissa. Kato ny kui hieno se on tosa telkkarissa, niin puhdas ja notkea. Ja kuule Nestori, se saattais olla mul ja sul mieluinen kumppani – sitten joskus, kato." 

 Nestori oli vaiti. Siitä Nelli vain intoutui lisää kuvittelemaan robotin hyviä puolia tähän tapaan:

Robotti hyvä, olet niin siisti ja ryhdikäs, iloinen ja rauhallinen seuralainen

Olet aina uskollinen ja aina ystävällinen, et valita, et paasaa, et puhu rumia 

Et kilju etkä huuda, et juovu, et ole mustasukkainen

Osaat auttaa, neuvoa, opastaa kysyessäni, muistisi ei petä

Muistutat vitamiineistani, ruokailun, vedenjuonnin ja kuntoilun ajankohdista 

Olet halutessani aina paikalla näppäränä ja turvallisena

Et tyrkytä mielipiteitäsi, vastaat kun haluan, kuuntelet vaiti, pelkkänä korvana sanojani, et keskeytä...

Niin, Robotti hyvä, et roskaa, vaan sinä Robotti olet itse roskista mahtavin!

Nelli ja Nestori: ”Kakkubuffa”

Tiistaiaamun aamupalalla Nelli seuraili Nestorin lehdenlukua. Nellistä ei lehdessä nyt mitään niin tärkeää ollut. Vähän ärsyyntyneenä Nestorin lehden tuijottelusta hän ei voinut olla kysymättä:

- Mitä sä sitä ny noin tuijottelet, onks siin jotain tärkeeetä?

- Huomenna olisi Tannisen kahvilassa ”kakkubuffa”, lue itse.

- Ai jaa, mitäs se tarkoittaa, näytäs.

Nelli luki lehdestä Kotileipomo Tannisten ilmoituksen, että keskiviikkona on ”Kakkubuffa klo 11-18.

- Mut mitä toi ny mahtaa tarkemmin tarkoittaa, Nelli kysyi.

- Viimeks kun käväisin siellä, ne mainostivat jotain, että samalla hinnalla sai syödä kahvin tai teen kanssa täytekakkua niin paljon kuin jaksaa.

- Ai, no sit me mennään huomenna sin lounaalle, en keitä ollenkaan puuroa.

- No, mennään vaan, katota millainen homma se on.

- Hieno juttu, jotain vipinää sentään! Kuules mä jo odotan et päästään sinne, mahdaks mä saada nukuttuakaan, ku ajattelen niit kakkuja.

Seuraavana aamuna Nelli hihkaisi aamupalalle tullessan:

- Tänään en sit keitä puuroa, eiks me olla menossa Tanniselle kakkulounaalle?

- Mihin aikaan lähdetään? Nestori kysyi.

- Mennään vaan suht ajoissa, kakut voi katos loppua. Olis se aika harmillista, jos kakut olis loppune ku me päästä sin.

Puolenpäivän aikoihin he sitten lähtivät. Tannisten piha oli täynnä autoja, löytyi kuitenkin parkkipaikka. Nelli hätääntyi:

- Kato ny, voi kauhia, mahdetaks me enää saada mittää.

Ja kun he pääsivät sisälle, kahvila oli täynnä ihmisiä ja pitkä jono kakkupöydälle.

- Menes sää Nestori jonottama, mä yritän saada meil paikat, tuol nurkas näyttää olevan pari tuolia vapaana.

Hetken kuluttua Nestori tuli kahvin ja kakkulautasen kanssa.

- Aika vähä sä otis, mä menen ny hakemaan.

Eikä aikaakaan, kun Nelli tuli pöytään kahden kakkulautasen kanssa.

- No ni, nyt mä haen viel kaffet.

Nestori oli vähän huolestuneen näköinen tai oikeastaan vaivautuneen katsoessaan Nellin kakun ahmimista.

- Meinaatko hakea kakkua vielä lisää? Nestori kysyi

- Tot mar, kuules nyt kauhota kakkua niin pal et napa kiristyy, jos ei ennen ol

Nelliä näet harmitti Nestorin maltillinen käytös ja ihmettelevä ilme. Ja taas hän pinkaisi hakemaan pari lautasellista lisää. Ihmisten välistä hän tyytyväisenä pujotteli varoen annoksillaan tahraamasta ketään.

- Hae sääki ny, kuules nyt syödään koko rahan edestä.

Nelli jaksoi ahtaa neljä valtavaa lautasellista erilaisia kakkuja, mutta sitten tuli stoppi. Oli aika lopettaa kakun syönti ja antaa tilaa muille. Nelli oli äärest tyytyväinen, kasvot messingillä.

- Olipa mukavaa, kivaa vaihtelua meidän arkeen, jestas kaikenlaist sitä keksitäänki. On kuule toi Kunnallislehti hyvä lehti, ilman sitä me ei oltais tieretty mittä tästäkä ilost.

Kirjat pärekoriin

Eräänä sateisena aamupäivänä Nelli sai puhdin etsiä kirjojaan - lähinnä niitä joista luuli raskivansa luopua. Löytyneitä hän pinosi keittiön pöydälle esitelläkseen Nestorille, jos vaikka kiinnostuisi jonkun niistä lukemaan.

Nelli: ”Katso nyt, noin paljon olen joskus ostanut kirjoja, ja mukamas hyödyllisiä.
Nestori: ”Roskiin vaan!”
Nelli: ”Aivan turhia ja kalliitakin! Ja miten raskin noin uudennäköisiä ja hienoja kirjoja kirppikseen viedä?” 

Nestori ei pukahtanut mitään, jatkoi vaan sanomalehden lukuaan. Nelli ajatteli, että voisi sitä nyt vähän kiinnostuneempi olla ja kipaisi hakemaan pari kirjaa lisää. 

Nelli: ”Katso nyt, kohta tämä pino kaatuu, pitää tehdä toinen viereen. Voi jestas, miten paljon olen laittanut rahaa näihin ja melkein lukemattomia kaikki. Mikähän vimma minulla on ollut. Kuules, sanos nyt mitä nämä kirjat kertovat minusta?” 

Nestori nosti katseensa: ”Sitä, että sinua on helppo yllyttää mihin vaan.” 

Nelli vähän närkästyi, muttei sanonut mitään. Nestori jatkoi lehtensä silmäilyä. Sitten hän sanoi: ”Nyt olis pärekorit tarjouksessa. Mun pitäis mennä ostamaan.” 

Nelli: ”Mihin sä pärekoreja tarvitset?
Nestori: ”Mitä luulet, mitä nyt pärekoreihin laitetaan?”
Nelli: ”No mitä?”
Nestori: ”Vaikka niitä sun kirjojas.”