perjantai 23. helmikuuta 2018

Nelli ja Nestori: ”Kakkubuffa”

Tiistaiaamun aamupalalla Nelli seuraili Nestorin lehdenlukua. Nellistä ei lehdessä nyt mitään niin tärkeää ollut. Vähän ärsyyntyneenä Nestorin lehden tuijottelusta hän ei voinut olla kysymättä:
- Mitä sä sitä ny noin tuijottelet, onks siin jotain tärkeeetä?
- Huomenna olisi Tannisen kahvilassa ”kakkubuffa”, lue itse.
- Ai jaa, mitäs se tarkoittaa, näytäs.
Nelli luki lehdestä Kotileipomo Tannisten ilmoituksen, että keskiviikkona on ”Kakkubuffa klo 11-18.
- Mut mitä toi ny mahtaa tarkemmin tarkoittaa, Nelli kysyi.
- Viimeks kun käväisin siellä, ne mainostivat jotain, että samalla hinnalla sai syödä kahvin tai teen kanssa täytekakkua niin paljon kuin jaksaa.
- Ai, no sit me mennään huomenna sin lounaalle, en keitä ollenkaan puuroa.
- No, mennään vaan, katota millainen homma se on.
- Hieno juttu, jotain vipinää sentään! Kuules mä jo odotan et päästään sinne, mahdaks mä saada nukuttuakaan, ku ajattelen niit kakkuja.
Seuraavana aamuna Nelli hihkaisi aamupalalle tullessan:
- Tänään en sit keitä puuroa, eiks me olla menossa Tanniselle kakkulounaalle?
- Mihin aikaan lähdetään? Nestori kysyi.
- Mennään vaan suht ajoissa, kakut voi katos loppua. Olis se aika harmillista, jos kakut olis loppune ku me päästä sin.
Puolenpäivän aikoihin he sitten lähtivät. Tannisten piha oli täynnä autoja, löytyi kuitenkin parkkipaikka. Nelli hätääntyi:
- Kato ny, voi kauhia, mahdetaks me enää saada mittää.
Ja kun he pääsivät sisälle, kahvila oli täynnä ihmisiä ja pitkä jono kakkupöydälle.
- Menes sää Nestori jonottama, mä yritän saada meil paikat, tuol nurkas näyttää olevan pari tuolia vapaana.
Hetken kuluttua Nestori tuli kahvin ja kakkulautasen kanssa.
- Aika vähä sä otis, mä menen ny hakemaan.
Eikä aikaakaan, kun Nelli tuli pöytään kahden kakkulautasen kanssa.
- No ni, nyt mä haen viel kaffet.
Nestori oli vähän huolestuneen näköinen tai oikeastaan vaivautuneen katsoessaan Nellin kakun ahmimista.
- Meinaatko hakea kakkua vielä lisää? Nestori kysyi
- Tot mar, kuules nyt kauhota kakkua niin pal et napa kiristyy, jos ei ennen ol
Nelliä näet harmitti Nestorin maltillinen käytös ja ihmettelevä ilme. Ja taas hän pinkaisi hakemaan pari lautasellista lisää. Ihmisten välistä hän tyytyväisenä pujotteli varoen annoksillaan tahraamasta ketään.
- Hae sääki ny, kuules nyt syödään koko rahan edestä.
Nelli jaksoi ahtaa neljä valtavaa lautasellista erilaisia kakkuja, mutta sitten tuli stoppi. Oli aika lopettaa kakun syönti ja antaa tilaa muille. Nelli oli äärest tyytyväinen, kasvot messingillä.
- Olipa mukavaa, kivaa vaihtelua meidän arkeen, jestas kaikenlaist sitä keksitäänki. On kuule toi Kunnallislehti hyvä lehti, ilman sitä me ei oltais tieretty mittä tästäkä ilost.

3 kommenttia:

  1. Hei Silja!

    Ihana juttu kerrassaan!

    Lisää samanlaista :)

    Voikaa paksusti!

    Seija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seija, tykkään kommentistasi, kiitos!

      Hassunhauska Nelli ja Nestori -juttu ilmaantuu yleensä varoittamatta. Ja kun tuollainen arjen pikkuepisodi ilmaantuu, on minulla sitä kirjoittaessani naurussa pitelemistä.
      Ei arjen tarvitse niin vakavaa olla, mut katota.
      Kaunista talvipäivää!

      Poista