Tiistaiaamun aamupalalla Nelli
seuraili Nestorin lehdenlukua. Nellistä ei lehdessä nyt mitään niin tärkeää
ollut. Vähän ärsyyntyneenä Nestorin lehden tuijottelusta hän ei voinut olla
kysymättä:
- Mitä sä sitä ny noin tuijottelet,
onks siin jotain tärkeeetä?
- Huomenna olisi Tannisen kahvilassa
”kakkubuffa”, lue itse.
- Ai jaa, mitäs se tarkoittaa,
näytäs.
Nelli luki lehdestä Kotileipomo Tannisten
ilmoituksen, että keskiviikkona on ”Kakkubuffa klo 11-18.
- Mut mitä toi ny mahtaa tarkemmin tarkoittaa,
Nelli kysyi.
- Viimeks kun käväisin siellä, ne mainostivat
jotain, että samalla hinnalla sai syödä kahvin tai teen kanssa täytekakkua niin
paljon kuin jaksaa.
- Ai, no sit me mennään huomenna sin
lounaalle, en keitä ollenkaan puuroa.
- No, mennään vaan, katota millainen
homma se on.
- Hieno juttu, jotain vipinää
sentään! Kuules mä jo odotan et päästään sinne, mahdaks mä saada nukuttuakaan,
ku ajattelen niit kakkuja.
Seuraavana aamuna Nelli hihkaisi
aamupalalle tullessan:
- Tänään en sit keitä puuroa, eiks me
olla menossa Tanniselle kakkulounaalle?
- Mihin aikaan lähdetään? Nestori
kysyi.
- Mennään vaan suht ajoissa, kakut
voi katos loppua. Olis se aika harmillista, jos kakut olis loppune ku me päästä
sin.
Puolenpäivän aikoihin he sitten
lähtivät. Tannisten piha oli täynnä autoja, löytyi kuitenkin parkkipaikka.
Nelli hätääntyi:
- Kato ny, voi kauhia, mahdetaks me
enää saada mittää.
Ja kun he pääsivät sisälle, kahvila oli
täynnä ihmisiä ja pitkä jono kakkupöydälle.
- Menes sää Nestori jonottama, mä yritän
saada meil paikat, tuol nurkas näyttää olevan pari tuolia vapaana.
Hetken kuluttua Nestori tuli kahvin
ja kakkulautasen kanssa.
- Aika vähä sä otis, mä menen ny
hakemaan.
Eikä aikaakaan, kun Nelli tuli
pöytään kahden kakkulautasen kanssa.
- No ni, nyt mä haen viel kaffet.
Nestori oli vähän huolestuneen
näköinen tai oikeastaan vaivautuneen katsoessaan Nellin kakun ahmimista.
- Meinaatko hakea kakkua vielä lisää?
Nestori kysyi
- Tot mar, kuules nyt kauhota kakkua
niin pal et napa kiristyy, jos ei ennen ol
Nelliä näet harmitti Nestorin maltillinen
käytös ja ihmettelevä ilme. Ja taas hän pinkaisi hakemaan pari lautasellista
lisää. Ihmisten välistä hän tyytyväisenä pujotteli varoen annoksillaan
tahraamasta ketään.
- Hae sääki ny, kuules nyt syödään
koko rahan edestä.
Nelli jaksoi ahtaa neljä valtavaa
lautasellista erilaisia kakkuja, mutta sitten tuli stoppi. Oli aika lopettaa
kakun syönti ja antaa tilaa muille. Nelli oli äärest tyytyväinen, kasvot messingillä.
- Olipa mukavaa, kivaa vaihtelua meidän arkeen,
jestas kaikenlaist sitä keksitäänki. On kuule toi Kunnallislehti hyvä lehti,
ilman sitä me ei oltais tieretty mittä tästäkä ilost.
Hei Silja!
VastaaPoistaIhana juttu kerrassaan!
Lisää samanlaista :)
Voikaa paksusti!
Seija
Seija, tykkään kommentistasi, kiitos!
PoistaHassunhauska Nelli ja Nestori -juttu ilmaantuu yleensä varoittamatta. Ja kun tuollainen arjen pikkuepisodi ilmaantuu, on minulla sitä kirjoittaessani naurussa pitelemistä.
Ei arjen tarvitse niin vakavaa olla, mut katota.
Kaunista talvipäivää!
Hih, makoisa tarina!
VastaaPoista