Taimikko kutsuu päivittäin

Hyvä niin, eipä ole hinkua pyhiinvaellusreiteille, ei ainakaan toistaiseksi. Tärkeintä on nyt saada taimikko kuntoon.

Taimikko kutsui muuten yhtenä päivänä vierailijatkin palstalleen sahoja päristelemään ja rankoja viskelemään. Suurkiitos heille!

Tämä tarkoittaa, siis taimikon kuntoon saattaminen, että ensi hätään poistamme kuvioilta kaiken taimien kasvua häiritsevän lehtipuuston. 

No, biodiversiteettiä unohtamatta

Päivät kuluvat sukkelaan. Taimikossa reuhaaminen meinaa ottaa vieläkin kunnon päälle. Varsinkin kaadettujen rankojen siirtely kauemmas taimien päältä. 

Äkkiä poistettavia pätkäisee maahan, mutta se siirtely ottaa voimille, ovat näet päässeet liian pitkiksi. 

Sää on edelleen suosinut mukavasti puuhailuamme, on ollut aurinkoista ja sopivan lämmintä. 

Huilipäivä

Taimikossa häärääminen on niin mielenkiintoista, ettei malta olla menemättä sinne miltei päivittäin. Moinen meno ja puuhailu alkaa kyllä tuntua jäsenissä, koko kropassa aikamoisena kankeutena. 

Sadepäivät ovat tervetulleita meikäläiselle, suovat levon keholle. Lisäksi saan tehtyä laiminlyötyjä taloushommia, kuten pyykkäystä ja siivoilua. 

 Ja voi miten kauniin heleästi luonto sateen jälkeen vihertääkään!

Vanha omenapuumme jaksaa vielä puskea kukkanuppuja. 

Välillä näyttää kuin pihamme olisi muuttunut lintutarhaksi: siellä taapertavat fasaanit, kyyhkyt, västäräkit, punarinnat, mustarastaat ja niin edelleen. Valtava rusakkokin kykki ihan ulkoportaiden vieressä.

* 

Ympäristö lähellämme on muuttumassa… 

Tänään muuten salamoi ja ukkonen jylisi hetken, en muistakaan milloin olisi toukokuussa näin tehnyt. 

Huiskeita haapoja

Yhdellä metsäpalstallani haavat ovat ennättäneet muutamassa vuodessa kasvaa huiskeiksi hujopeiksi. Niitä on paikoitellen tiheästi kuusen taimien välissä ja ympärillä, niin kaikkialla. 

Etäämmältä katsoen tuskin erottaa varttuneita ja kleineiksi jääneitä taimia. Kuusi- ja osin tammitaimikko on paikoin kuin haapametsä. Huhkimista siis riittää ja pitkäksi aikaa. 

No, perkaushomma on ihan monipuolista ja mukavaa kuntoilua kävelemisen sijaan ja mielenkiintoistakin. Kahvipaussi on toki välillä tarpeen ja virkistävä. Siinä sitä ison kuusen katveessa istahtaessaan kuulee pikkulintujenkin sirkeän laulannan. Palokärkikin huikkaa terävästi, että täällä sitä ollaan. 

Mutta mihis kaikki haapa-ainekset joutaisivat – taitavat metsään sille sijoilleen jäädä.

Totaaliperkausta taimikossa

Tarkemmin sanottuna teemme nyt taimikonhoitoa totaaliperkauksena, sillä varhaisperkausaika meni menojaan. 

Onneksi menneinä vuosina tein kuitenkin varhaisperkausta pahimmissa paikoissa, enimmäkseen reikäperkauksena. 

Näin jälkikäteen sanottuna se oli turha toimenpide, olisi pitänyt alkujaan perata totaalisesti palsta puhtaaksi pajuista, haavoista, koivuista jne. kun olivat vielä lyhyitä. 

No, ehkei toki turhaa aikana, jolloin voimia ja aikaa oli rajoitetusti.

Nyt perattavat puut ovat valtavia pituudeltaan ja tiheydeltään. Sain käyttööni akkumoottorisahan, sillä homma hoituu raivuria rivakammin varsinkin rinteessä ja kallion kyljessä. 

Kaiken kaikkiaan tärkeää ja mukavaa puuhaa näin korona-aikana.

Sattmark

Vappuaattona munkkikahvit Sattmarkissa oli mukava päätös huhtikuulle. Aistin ihan kevään tunnun siellä vihreässä ympäristössä käyskennellessä. Mutta merellinen kolea henkäys tuntui vielä kylmänä. 

*

Vapunpäivänä oli kova hinku kokeilemaan uutta raivaussahaani. No, nyt minulla on se! 

Totuttelemista on kaikin tavoin: itse vempaimen kanssa ja myös sen kanssa maastossa kulkemisessa.

Eiköhän se siitä kun harjoittelen ja voimistun.

Vapunpäivänä olikin hyvä sää harjoitella, siis sopivan viileää. Kivaa sillä oli hääräillä ja nopeammin saan perattua taimikossa.