Yhdellä metsäpalstallani haavat ovat ennättäneet muutamassa vuodessa kasvaa huiskeiksi hujopeiksi. Niitä on paikoitellen tiheästi kuusen taimien välissä ja ympärillä, niin kaikkialla.
Etäämmältä katsoen tuskin erottaa varttuneita ja kleineiksi jääneitä taimia. Kuusi- ja osin tammitaimikko on paikoin kuin haapametsä. Huhkimista siis riittää ja pitkäksi aikaa.
No, perkaushomma on ihan monipuolista ja mukavaa kuntoilua kävelemisen sijaan ja mielenkiintoistakin. Kahvipaussi on toki välillä tarpeen ja virkistävä. Siinä sitä ison kuusen katveessa istahtaessaan kuulee pikkulintujenkin sirkeän laulannan. Palokärkikin huikkaa terävästi, että täällä sitä ollaan.
Mutta mihis kaikki haapa-ainekset joutaisivat – taitavat metsään sille sijoilleen jäädä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti