Blogialustan kokeilu

Bloggerin alusta on muuttunut

Kokeilen miten postaus onnistuu puhelimella.

Näkymä on nyt erilainen, pitää vain totutella.

Jatkoin sitten tietokoneella. Huomattavasti helpompaa, mutta totuttelua vaatii silläkin postata.

Huomenna alkaa jo lokakuu, ihmeellistä juhannuksena saamamme ruusu kukkii vielä.

Sunnuntai kuin intiaanikesällä

Sunnuntaina, syyskuun viimeisenä viikonloppuna oli uskomattoman kaunista; upeaa ja auringossa hehkuvaa ruskaa kaikkialla Lounais-Suomessa. Ja lämmintä, peräti 22-23 astetta! 

Aikomuksestani huolimatta ei tullut pitkää kävelylenkkiä metsäpoluilla, tuli pitkähkö autoajelu kesäkaupunkeihin Turkuun ja Naantaliin. 

Suht rauhallista meininkiä oli molemmissa kaupungeissa. Ihmisiä istuskeli penkeillä Aurajoen rannalla ja Naantalissa meren äärellä nauttien auringonlämmöstä tai käyskennellen kesäpukuisena kuin hellepäivinä ikään. No hellepäivä olikin. 

Ihmeellistä että vielä saatiin näin syyskuun lopussa nauttia lämmöstä, valosta ja ruskan lämpimän hehkuvista väreistä. Ja vaikkei lenkkiä polulla tullutkaan, kertyi päivän käyskentelystä nautinnollisten hetkien lisäksi askelia lähes 9000. Ja vielä jatkuu hieno sää, ehkä koko viikon, no katotaan.

Syksymeininkiä

Luonto on talvea kohti menossa, päivä päivältä yhä enemmän. Jalallaan kun ulos astelee, näkee ruskan kaikkia värejä kaikkialla, kuin tilkkutäkkiä katselisi. 

Yllä kuva vanhasta tammesta ennen Aila-myrskyä. Tuli sitten seuraavana päivänä ja koetteli vanhaa; tyveen tarttui ja repäisi. Olisipa kaatanut koko puun, mutta ei vaan jätti latvastaan roikkumaan.

Vasta tänään näin syksyn ensimmäiset kärpässienet.

Syyshommeleita

Eilen otettiin viimeiset omenat alas. Niin luulin. Näytti ettei ainuttakaan olisi enää puussa

Ihmeekseni postia hakiessa näin oravan kipittävän iso omena suussa pisin omenapuun runkoa. Näytti hauskalta; tuostapa olisin saanut kivan kuvan, meinasin ja pysähdyin katselemaan. 

Siinä puuta tähyillessä juolahti mieleen, että mistä se nyt omenan on löytänyt? Oravaa ei enää näkynyt, mutta pari omenaa näytti kuin näyttikin jääneen aivan vihreiden lehtien katveeseen ylös korkeuksiin. Hyvä, jäipähän oravallekin säilöttävää.

  

Nyt tuntuu mukavalta, kun sain omenat ajoissa säilöön. Monenlaista saamme murskatuista ompuista. Esimerkiksi mainioita jälkiruokia helposti lisäämällä vaahterasiirappia, kanelia taikka kermaa tai raejuustoa, jäätelöä. No niin, vaikka mitä. 

Seuraavaksi on saatettava loppuun marjapuskien renssaus ja lannoitus. Olisi kiva, jos ensi kesänä saataisiin enemmän marjoja. 

Kahden munan munakkaasta lisukkeineen ja kahvikupposesta saan vauhtia päivään. Ukkonen kuuluu jyrähtelevän pienen sadekuuron kera, ja jo nyt aurinko taas lämmittää pilvien lomitse. 

Kauniita hetkiä päivääsi.

Omenarumbaa

Tänä vuonna kevyttä omenarumbaa kuitenkin, mutta pienesti. Aiemmin meinasin, ettei sellaista olisi tulossa. Vanha omenapuumme näet omenoi niukasti ja harvakseltaan. Lämmin, aurinkoinen kesä kasvatti ja kypsytti omenat kauniin punertaviksi. 

Ja olihan niitä sen verran, ettei tule kaikkia syötyä, enkä aina viitsi muita niitä tarjoamalla rasittaa. Mutta kun ovat niin ihanan makeita ja mehukkaita, pitää ne jotenkin säilöä. Kädet eivät vielä tykkää mehumaijalla touhuamisesta eikä omenasoseen vääntämisestä. Kesti tovin ennen kuin keksin miten säilöä mahdollisimman helposti ja kätevästi talteen.  

Kaivoin esiin vanhan Kenwoodini ja aloin sillä murskata pilkkomiani omenanlohkoja. Lohkominen ja epäkurattien kohtien veistely tuntui käsilleni sopivan. Ja meinasinkin, että nyt pilkotaan, tykkäävät kädet mitä tykkäävät. 

Siinä omenia paloitellessa ja epäkurantteja kohtia veistellessä ajattelin, että tämähän on kuin tallentuneita muistoja (kirjoittaessa) paloittelisi, hyviä etsiskelisi ja joitakin muistoja veistelisi pois ikään kuin sivuuttaen. 

Toista tuntia kului keräämiäni ja pestyjä omppuja paloitellessa ja omenamurskaa purkkeihin laittaessa ja niin edelleen. Pitempään en uskaltanut puuhailla, jottei tule takapakkia, huomenna sitten taas. 

Tuntui todelta hyvältä, että sain tämän homman alkuun ja melkein tehtyä, kuntoni alkaa palautua, olen kiitollinen.