Padrón - Santiago de Compostela

Melkein olen Santiago de Compostelassa, aivan ovella, mutta ei siis ihan vielä.

Kävelin tänään lyhyen etapin, noin kahdeksan yhdeksän kilometriä, ja yövyn paikassa Areal.

Opaskirjaseni mukaan täältä on noin 16-17 kilometriä Santiagon katedraaliin, joten huomenna olen perillä.

Aamulla kun lähdin majapaikasta, oli poutaa. Hetken käveltyäni alkoi kuitenkin pisaroida ja sitten sataa kunnolla. Tuli kiire tienpäällä laittaa sadesuojat päälle. Ja tietysti takki oli rinkassa aivan alimmaisena.

No, ei sade kauan kestänyt, mutta tervetullut tämä pienikin vesimäärä lienee kasvustolle. Kuiva kausi on jatkunut todella pitkään.

Yllätyin vaan sateesta, sillä puhelimesta katsoin sääennusteen, ja sen mukaan tänään olisi puolipilvistä mutta poutaa.

Santiagossa päätän jatkosta - jos vaikka kävelisin katsomaan Biskajanlahtea, kun kerran täällä olen. Camino del Norte kulkee siellä.

Caldas de Reis - Padrón

Caldas de Reisissä erikoisuus on kuumavesialtaat. Ja kuumaa vesi oli, tuskin sain varpaitani pidettyä vedessä - virkisti kuitenkin kummasti jalkoja.

Oli kiva törmätä näihinkin ihmeisiin, vanhoihin kivialtaisiin kierrellessäni eilen kaupunkia.

Niin, jäin eilen lepuuttamaan kantapäitäni, ja kun pensionaatti oli viihtyisä ja edullinenkin.

No, sieltä oli hyvä tänä aamuna jatkaa kevyin askelin. Talo tarjosi eväspussin kaikille pyhiinvaeltajille - kolmannes patonkia, jonkavälissä oli munakasta.

Aamulla vähän ennen kuutta, kun avasin huoneen oven, roikkui pussi ovenkahvassa.

Tänään kuljin jälleen kauniin maaseudun ja metsän läpi.

Jutustelin kävellessäni brasilialaisten, mutta enimmäkseen saksalaisten kanssa. Heitä on paljon pareittain ja ryhminä, kaiken ikäisiä.

Taas ensimmäinen albergue oli ehtinyt täyttyä, vaikka olin sentään jo puoli kolmen paikkeilla Padrónissa. Seuraava olisi kuulemma yhdeksän kilometrin päässä. Kauhistuin, sillä olin jo kulkenut lähes kaksikymmentä kilometriä.

No, tarjoutuivat soittamaan pensionaattiin, jolla tarjoushinta caminolaisille, ja varamaan minulle huone. Ystävällistä jälleen.

Kova on liikenne tässäkin pienessä kaupungissa.

Kaunis ja aurinkoinen lauantai-ilta saa ihmiset ulkoilemaan ja myös ruokailemaan jokivarren kahviloihin ja ravintoloihin.

Tein pienen kierroksen joen varrella, ruokailin ja käväisin isossa kivikirkossa.

P.S. Kirjoitusvirheitä näyttää väkisinkin tulevan kännykällä tekstin pätkiä näpytellessäni. Pahoittelen.

Pontevedra - Caldas de Rein

Eilen torstaina riitti lämpöä. Onneksi oli pitkiä etappeja varjoista polkua ja tietä. Siellä oli mukavaa kävellä vilpoisen tuulen leyhytellessä lakkini liepeitä.

Caminolla on jo aika vilkasta.

Hollantilais- ja saksalaisrouvien kanssa kuljin välillä ja pidin paussia.

Tapasin heidät kahviautomaatin edustalla.

Tien toisella puolella oli automaatti, josta sai vaikka mitä välipalaa ja juomia. Ja toisella puolella tietä oli varjoa ja penkit, joissa levähtää. Kekseliästä tuo automaatti!

Noin kymmenen kilometrin jälkeen osui kohdalle viihtyisä ja varjoisa kahvila, joka oli viihtyisä paikka lounastaa.

Iloiset ja reippaat hollantilaisrouvat tauolla.

Saksalaisrouvien piti keskeyttää matkanteko. He tilasivat taksin Caldas de Reisiin, kun toisella oli pahoja jalkavaivoja.

Ruokailun jälkeen oli vielä toiset kymmenet kilometrit ja ylikin.

Lämpötila nousi tunti tunnilta, joten oli juotava usein. Kuumuus ja kilometrit alkoivat todella painaa iltapäivällä. 

Jalkapohjani olivat kuin tulessa. Mitään rakkoja en ole sentään saanut. 

Tuntuu kyllä vähän hassulta näin helteellä laittaa kahdet sukat jalkaan, aivan kuin olisi pakkasta. Ensin laitan ohuet suksat ja päälle villaiset vaellussukat. Minusta pari sukkakerrosta ehkäisee haavaumia ja rakkoja jalkaterissä. Mutta ei väsymistä.

Caldas de Reisissä halusin majoittua edulliseen hotelliin, hostelliin tai pensionaattiin. Sellaista ei meinannut löytyä. Ensimmäinen hotelli oli liian kallis, toinen oli täynnä, aloin olla jo aika epätoivoinen. Ja kun olen oikein uuvuksissa, en huomaakaan mitään. Raskain askelin etenin katsellen ympärilleni, kunnes kadunkulmaan ilmestyi nainen, joka sanoi nähneensä minut alberguessa, että etsinkö majapaikkaa. Opasti sitten läheiseen pieneen ja edulliseen pensionaattiin. Sinne! Ja taidan jäädä toiseksikin yöksi.

Redondela - Pontevedra

Redondelan alberguessa oli eilen tuttua vilskettä ja tohinaa. Illan mittaan se tuli aika täyteen caminolaisista, vain muutama yläpeti jäi vapaaksi.

Aamulla jo ennen kuutta virkeimmät alkoivat tehdä lähtöä. Hissukseen pukeutuvat ja pakkaavat - lähes äänettömästi. Monet kun olivat vielä sikeässä unessa. 

Itse mietin, noustako myös, sillä nukuin todella hyvin, ja tuntui turvalliselta kun ympärillä oli porukkaa.

Kuuma päivä jälleen tulossa, niin ei kun vaan lähtöä tekemään, päätin.

Kanadalaisrouvien seurassa kuljin jonkin matkaa. He olivat aloittaneet kävelemään Portosta perinteistä reittiä.

Kohtasin tänään myös sveitsiläisen, ruotsalaisia ja saksalaisia. Kaikki vanhempia, noin minun ikäisiäni vaeltajia.

On ollut pitkä kuiva kausi. Tulipalojen vaara on suuri. Alla kuvassa näkyy sauhua metsäpaloista. Välissä pilkahtaa Vigo-joki.

Vanha kivisilta (1795) ylittää Verdugo-joen Pontesampaiossa.

Tänään sain kulkea pitkät pätkät varjoisilla ja kivisillä metsäpoluilla.

Tänään jaksoin kulkea yllättävän hyvin, noin 19 kilometriä, vaikka kyllä sitten lähes 30 asteen lämpö, ja ylikin, alkoi lamaannuttaa. 

No, enää ei ole pitkä matka Santiago de Compostelaan, noin 66 kilometriä.

Baiona - Vigo - Redondela

Baionan varsinainen suosikkikohde on keskusta uimarantoineen ja rantavilinöineen. Se  jäi näkemättä, kun tulin vähän kuin vahingossa ohittaneeksi sen.

Majoituin edulliseen hotelliin, albergueta kun ei ollut. Ja jäin vielä sunnuntaipäiväksi sinne vaikka ei niin kovin  mieluinen kaupunki ollutkaan.

Kantapääni pistelivät, niin ajattelin suoda niille lepoa, ettei tule mitään vakavampaan.

Heti maanantaiaamulta camio oli minulle suosiollinen. Majapaikasta kiiruhdin aamukahville jo tavan mukaan. Ja kun oli maksun aika sanottiin, ei maksua, ei mitään kun kerran olen menossa Santiago de Compostelaan.

Ponte románica s. XII - Nigrán.

Toisen lahjan sain, kun olin kävellyt noin kolmisen tuntia erilaista tietä ja polkua.  Nousun laelle päästyäni toivoin jo kovasti näkeväni baarin, jossa voisin laskea kantamukseni alas hetkeksi. Siellä erään talon portista tupsahti nuori rouva eteeni kysyen, olenko menossa Santiagoon, että tarvitsenko jotain, vettä, syömistä tai kahvia. Kuullessani sanan kahvi ilahduin ja otin kutsun taloon vastaan.

Siellä oli myös äitinsä, miehensä, poikansa ja pari pientä koiraa.

Minulle raivattiin tilaa pöydän ääreen, ja ensiksi sain ison lasillisen tuoremehua kahvia odotellessani.

Rouva puhui vähän englantia, sillä jotenkin yleistä kommunikoitiin.

Lähtiessäni hän vielä monta kertaa kysyi, tarvitsenko jotain, hän niin mieluusti antaisi, ja tyrkkäsi vielä appelsiinin pussiini. 

Voi hyvä tavatonta! Päivittelin ja kiittelin - ei maksaminen tullut nytkään kysymykseen, vaan sanoi kaiken olevan lahja minulle.

Virkistyin kovasti tästä ystävällisyydestä ja pienestä levosta. Askel nousi kevyesti.

Kuumuus kyllä aika pian alkoi painaa, lämpöä oli jo lähellä 30 astetta. Ja kahville oli taas poikettava.

Aika usein, jos kohdalle osuu vanhempi mies- tai naishenkilö, sanon jotain. Eilen upeiden kukkien kohdalle tulin siihen yhtaikaa vanhan rouvan kanssa. Ylistin kukkien kauneutta ja mitä kaikkea suurieleisesti. Rouvan taholta seurasi varsinainen puhetulva. Hänellä oli kädessään pieni sirppi ja huitoi puhuessaan sillä aivan kasvojeni edessä. Vähän pelotti, jos vaikka osuu. En ollut varma, näkikö hän edes minua kunnolla.

Santiagon katedraalia hän ylisti kovasti. Ja kun kuuli olevani yksin liikkeellä, alkoi hän pidellä ja puistella päätään.

Tässä kohtaa olin vähällä ottaa kylmän suihkun, sillä läpikotaisin olin jo muutenkin kuumuudesta märkä.

Vigoon tulon kunniaksi.

Vigon keskusta-aluetta - täytyy sanoa, että nämä kaupunkien keskustat ja vilkkaat maantiet eivät ole mielikohteitani. Ohitan ne hissukseen - en saa kunnon kuvaakaan otettua.

Perillä Redondelassa. Istuin kahvilla ja katselin kun caminolaisia lipui ohi ja etsi albergueta lähistöltä. Minun ei tarvinnutkaan nyt etsiä, katsoin vain mihin heitä ohjattiin ja seurasin perässä.