Porto

Tämän päiväinen reitti oli pääasiassa asfalttitietä. Oli myös jonkin verran varjoista metsäpolkua.

Polulle kaatuneet puut vaikeuttivat kulkua - pyöräilijät joutuivat nostelemaan pyöriään ja minä jalkojani.

Vila Nova de Gaia

Täällä sitä ollaan, kuuluisassa Portossa.

Kaupunkiin tulo oli vaikuttava.

Kävelin pitkän Douro-joen ylittävän sillan, näkymät olivat huikeat.

Olen todella tyytyväinen, etten langennut bussin kyytiin. Olin näet vähällä nousta siihen sen pysähtyessä aivan kohdalleni - melkein jalka jo nousu askelmalle. Houkutus oli suuri, sillä jatkuva autoliikenteestä aiheutuva melu alkoi käydä voimille.

Pitkä alastulo sillalle ja näkymät olisi jääneet kokematta. Omin askelin kaupunkiin ja yleensä uuteen paikkaan antaa omanlaisensa tunnelman.

Lämmin sää, +23-24 astetta, houkutteli ihmisiä käyskentelemään ja valokuvaamaan kaikkialla tätä historiallista kaupunkia.

Itse kiirehdin rinkan kanssa ensin turisti-infoon hakemaan leiman pyhiinvaelluspassiini ja tietoa majapaikasta. Katedraalissa käväisin myös, sillä on kiva saada tulopäivän leima sieltäkin. Tapasin myös aamuiset caminolaiset katedraalin edustalla. Olivat jo löytäneet majapaikan kukin mistäkin. Yksi heistä joutunee keskeyttämään, kun oli loukannut aamulla kivikkoisessa kohdassa jalkansa.

Huomenna perehdyn paremmin katedraaliin ja johonkin historialliseen kohteeseen.

Majapaikan vihdoin löydettyäni ja suihkun jälkeen oli jo aikamoinen nälkä. 

Portoon saapumisen kunniaksi.

Ruokapaikkoja ja kahviloita oli lukematon määrä joka kadulla. Kovin kauas en tohtinut kävellä, etten vaan taas joutuisi hakemaan majapaikkaani.