A Guarda

Tänään aamusella opasmerkkeinäni olivat välkehtivä Atlanti vasemmalla ja rautatie oikealla puolella.

Oli vaivatonta edetä. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Olin saanut levättyä nyt kunnolla - ei kuulunut hyttysen ininää eikä näkynyt torakkaa.

Muutaman tunnin kuluttua tulin upean ja vanhan mäntymetsän polulle. Ja juuri silloin puhelin ilmoitti, ettei ole tarpeeksi tallennustilaa. No, kameralla sain kuvattua muistoksi sekä polkua että mäntyjä.

Tätä metsäpolkua oli kuulemma pari kilometriä. Ja kun sieltä tulin tielle ja veden äärelle, olikin siinä vasemmalla Minho-joki, ja joen toisella puolella näkyi Espanjan A Guarda. Olin tullut Caminhan kaupunkiin.

Nyt piti seurata joen reunaa. Mietin miten pääsen sen yli, sillä rannikkoreitti jatkuu siellä. Näin sitten lautan kulkevan kaukana edessäpäin horisontissa. Eli suoraan vaan, niin tulisin lautalle, päättelin.

Kävin välillä lounastamassa Caminhan keskustassa, jotta saisin puhelimesta poistettua kuvia lisätilan saamiseksi.

Lautan lähtöpaikka löytyi helposti, mutta oli vielä laskuveden aika, joten jouduin odottamaan noin puolitoista tuntia.

Vähitellen lautalle menijöitä ilmaantui muitakin, portugalilaisia pyöräilijöitä ja kolme autoa. Olin ainoa jalankulkija.

Lauttamatka oli lyhyt, vajaa puolituntia kesti.

Lautalta kavutessani mietin, että mihinkäs nyt kuljetaan kunnes näin selkeät merkit.

Olin jossain A Guardan laitamilla. Onneksi reitti oli hyvin opastettu, niin ei muuta kuin eteenpäin vaan.

Tulin jälleen metsäalueelle, jossa kivasti nousua ja laskua ja hyvä polku astella.

Vähän aavemainen tunne tuli tällä polulla. Ei ketään missään, pysähtelin välillä kuuntelemaan lintujen viserrystä ja eukalyptusten huminaa ja kalinaa.Kun tuuli heilutti niiden pitkiä ja kapeita runkoja toisiaan vasten, kuului kummallisia ääniä; kalinaa, vinkunaa ja narinaa.

Täältä tulin autotielle. Kello alkoi olla jo paljon - oli aika löytää majapaikka. Ja löytyihän se vähän kyseltyäni.

Jännä olla nyt Espanjan puolella - puhelimen kellokin siirtyi tunnilla eteenpäin.