Ja neuvottuun suuntaan olin menossa, kun vastaan tuli touhukas neljän hengen ranskalaisseurue. Eivät puhuneet englantia enkä minä ranskaa, joten karttalappusten kanssa kommunikoitiin. Yritin esittää minne reitille haluan ja minne ohjattiin. Samaan paikkaan hekin ovat menossa. Sanoivat, ettei sinne vaan päinvastaiseen suuntaan on käveltävä.
No, lähdin heidän mukaansa vaikka tuntui, mahtaako suunta kuitenkaan olla oikea. Joka tapauksessa tämä reitti oli symboleilla opastettu, siis siinä mielessä helppo kävellä.
Kovaa vauhtia noin minun ikäiseni pariskunnat menivät. Puoli tuntia katselin heidän kantapäitään yrittäen perässä pysyä.
Ei siinä vauhdissa paljon kaakeleita eikä taloja katseltu saatikka valokuvattu tai pysähdelty.
Ajattelin, että kukin tyylillään ja menin aamukahville.
Ei reitti johtanut rannikolle vaan kuljin katujen ja talojen viertä. Olinkin sitten äkisti jossain keskustassa ja näin turisti-infon. Poikkesin sinne ja sain kuulla, että olisin voinut kulkea myös Atlantin viertä. Että se siitä.
Sain myös tietoa kaupungin majapaikoista. Eilen kävelin pitkästi, noin 34 kilometriä, joten sallin itseni majoittua tänne vain lyhyen päiväetapin jälkeen.
Tänään on huomattavasti viileämpää ja tuulisempaa kuin eilen.
Nyt on ollut hyvästi aikaa katsastaa ympäristöä ja kaupungin menoa kuin myös huomisen etapin aloituskohta.
Niinhän se usein on; mitä useampi kokki sitä suurempi soppa. No onneksi majapaikka löytyi.
VastaaPoistaOlet kulkenut todella vauhdikkaasti kohta koko Portugalin siivun. Hauskaa matkaa kohti rajaa. Pian valtakieli vaihtuu.