Caminolla on jo aika vilkasta.
Hollantilais- ja saksalaisrouvien kanssa kuljin välillä ja pidin paussia.
Tapasin heidät kahviautomaatin edustalla.
Tien toisella puolella oli automaatti, josta sai vaikka mitä välipalaa ja juomia. Ja toisella puolella tietä oli varjoa ja penkit, joissa levähtää. Kekseliästä tuo automaatti!
Noin kymmenen kilometrin jälkeen osui kohdalle viihtyisä ja varjoisa kahvila, joka oli viihtyisä paikka lounastaa.
Saksalaisrouvien piti keskeyttää matkanteko. He tilasivat taksin Caldas de Reisiin, kun toisella oli pahoja jalkavaivoja.
Ruokailun jälkeen oli vielä toiset kymmenet kilometrit ja ylikin.
Lämpötila nousi tunti tunnilta, joten oli juotava usein. Kuumuus ja kilometrit alkoivat todella painaa iltapäivällä.
Jalkapohjani olivat kuin tulessa. Mitään rakkoja en ole sentään saanut.
Tuntuu kyllä vähän hassulta näin helteellä laittaa kahdet sukat jalkaan, aivan kuin olisi pakkasta. Ensin laitan ohuet suksat ja päälle villaiset vaellussukat. Minusta pari sukkakerrosta ehkäisee haavaumia ja rakkoja jalkaterissä. Mutta ei väsymistä.
Caldas de Reisissä halusin majoittua edulliseen hotelliin, hostelliin tai pensionaattiin. Sellaista ei meinannut löytyä. Ensimmäinen hotelli oli liian kallis, toinen oli täynnä, aloin olla jo aika epätoivoinen. Ja kun olen oikein uuvuksissa, en huomaakaan mitään. Raskain askelin etenin katsellen ympärilleni, kunnes kadunkulmaan ilmestyi nainen, joka sanoi nähneensä minut alberguessa, että etsinkö majapaikkaa. Opasti sitten läheiseen pieneen ja edulliseen pensionaattiin. Sinne! Ja taidan jäädä toiseksikin yöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti