Koskikara

Lauantaina (27.12.) näkemäni musta lintunen kuvassa on kuulemma koskikara (Cinclus cinclus). Olin vähällä ohittaa linnun, mutta sen pieni koko, väritys ja jatkuva niiailu sai minut pysähtymään ja tarkkailemaan omituista liikehdintää.

 

Koskikaraa en olekaan ennen nähnyt; niiaili siinä jään reunalla – ajattelin sen olevan peloissaan eikä tiennyt lähtisikö lentoon vai veteen. Ihmeekseni pinkaisi veteen ja uikin siinä hetken, kunnes taas hypähti jään reunalle. Kiinnostuin enemmän ja yritin kuvata, mikä ei tietystikään sujunut digikamerallani. Olisipa ollut puhelin mukana, se olisi ollut nopeampi käyttää. Lintu vuorotteli välillä uimaan ja välillä niiailemaan jäälle, sitä menoa jatkui kunnes eteni yhä kauemmas. 

 

Kun suurennat kuvaa, koskikara näkyy juuri ja juuri, sen valkoinen rintamus, keskemmellä oksien välissä.

Tässä taas koskikaran tumma selkämys näkyy keskellä kuvaa.

Nyt näkyy enää pieni musta piste.

Kun luin Samperin määrittelyn, piti ottaa vanha lintukirjanen esiin ja tarkistaa koskikaran tuntomerkkejä tarkemmin. 

Lintukirjassa sanotaan koskikaran olevan ”suunnilleen kottaraisen kokoinen, pyöreä ja aika lyhytpyrstöinen”. Minusta se näytti soukemmalta kuin kottarainen ja mustemmaltakin. Tuntomerkit ”kurkku ja rinta valkeat” täsmäävät kuin myös "koskikara niijaa ja nyökäyttää istuessaan kivellä virranpyörteessä ja sukeltaa usein vesihyönteisten perään.” Ahaa, siksi se siis pinkaisi tai pulahti veteen, halusi ruokailla.

Kirjassa sanotaan myös, että "koskikara pysyttelee virtaavien vesien äärellä Lapissa ja pohjois-Suomessa…, etelämpänä satunnaisesti. Rakentaa pesänsä juoksevan veden äärellä olevaan koloon tai loukkoon, usein pienehkön putouksen taakse.” Jne.

Luettuani tuntomerkkejä ihmettelin, mitenkä se tänne on joutunut, ja aivan yksinkin näytti olevan, lieköhän sillä pesä lähistöllä. Pitääkin vielä tarkkailla.

Luminen joulu

Luminen ja kaunis joulu tuli sittenkin. Saimme nauttia valoisista joulupäivistä.



Vain muutama päivä ennen aattoa oli märkää ja hämärää.



Joulupäivänä - päivä alkaa sarastaa.

Karunan kirkko



Tapanina illansuussa, kuunsirppi piirtyi terävänä taivaalla vaan ei kuvassa.

Lauantaina ikkunan takana oli vilkasta. Linnut taistelivat viimeisistä pihlajanmarjoista.



Joenuomassa yksinäinen musta lintu pyrähteli ketterästi - välillä veteen ja taas jään reunalle.

Hyvää Joulunaikaa!

On aika laittaa piste puuhailulle, ainakin isommille valmisteluille.

 

Toivotan sinulle Rauhallista ja Hyvää Joulua!

Joulupuuhailua

Jouluvalmistelut pakkaavat minulla jäämään viimetinkaan, kuten siivoamiset, järjestelyt, kaupassa käynnit jne. Mutta ingen panik.

Siivoillessani löysin helpon maustekakun ohjeen, joka on ollut pitkään häviksissä. Joskus muinoin Barbie-lehdestä olin ottanut ohjesivun talteen.

Perinteisen lanttulaatikon tein, vaikka bataattilaatikko tuntuu olevan huudossa, vähän kuin muotia. Joskus olen sitä tehnyt, pidän kuitenkin enemmän lanttulaatikosta.

***

Cafe Astan ja kukkakaupan vieressä on kaunis valokuvanäyttely. Muun muassa upeita lintukuvia on nähtävillä.

Meidän sauna, mutta ei hätiä voimme tilapäisesti saunoa toisessa tilassa.

Saimme kuin saimmekin valkoisen joulun. Tänään satoi lunta lisää - enemmän kuin eilisessä kuvassa - pihamme on lunta tulvillaan.

Jouluinen riisipuuro

 

 Kokeilin valmistaa pienen annoksen riisipuuroa tummasta puuroriisistä haudutuspadassa seuraavasti:

1 dl riisiä
0,5 dl vettä
1-2 dl kevytmaitoa tai kermaa
½ tl suolaa

1. Laitoin puuroriisin ja veden keraamiseen pataan. Annoin hautua matalalla lämmöllä noin 2-2,5 tuntia. Välillä katsoin kerran tai pari miltä näyttää ja sekoittelin.
2. Kun vesi oli imeytynyt riisiin, lisäsin 2 dl kevytmaitoa joukkoon ja lisäsin suolan. Annoin hautua vielä noin vartin.

Tulos: Todella hyvää ja maukasta eikä ollut liian kompaktia.

Mitä juoksevampaa puurosta haluaa sitä enemmän voi lisätä maitoa tai kermaa.
Seuraavalla kerralla kokeilen lisätä kaurakermaa, voi maistua jouluna vähän juhlavammalta.

Paavo Haavikko

Paavo Haavikon runoteosta olen odotellut. Tänään sain viimein Ärrältä nettikaupan ostokseni. Lokakuun lopulla näet tilasin Paavo Haavikon Kootut runot. Helsinki: Teos. 864 sivua. 

Mutta eipä ole viivästyminen haitannut, sillä en olisi joutanut perehtymään moiseen runojärkäleeseen – joulunpyhinä sitten.

Tämä on vielä hankkimatta.

***

Pettymyksekseni suihku- saunatilan remontti ei valmistune jouluksi, siltä näyttää.

Tänään saatiin asennettua lattialämmityspiuhat. Huomenna levitetään lattian tasoitusmassa, ehkä vain kertaalleen.

Tänään oltiin Salossa katsomassa sisustustarvikkeita, vähä sitä sun tätä vempainta. Ja kyllä siellä tavaraa riittää, on todella mistä valita.

Mukavaa siellä oli miettiä ja katsella eri vaihtoehtoja, kun oli asiantuntevaa palvelua, selkeän tilavat käytävät, ja kaikki oli hyvin esillä.

Yllätyksekseni en saanut ahtaanpaikan kammoa. Monesti tai no, sen kerran kun olen tuollaisissa kaupoissa asioinut, tulee tunne että pitää kiirehtiä ja päästä pois. Nyt ei kiirettä ollut. Arvelen sen johtuvan kaupan avarasta tilasta.

Kirkastuvaa?

Tai tyyntä myrskyn edellä.

Päivällä aurinko kurkisti hetken pilven takaa ja väritti taivaan oudoksi.

Levytyshomma loppusuoralla. Kyllä se siitä.

***

Tänään olen taas harjoitellut kuvien siirtoa kamerasta puhelimeen ja kamerasta tietokoneelle ja näistä sitten hakenut kuvat postaukseeni. Vaikeuksia on ollut.

 

Mistä mahtaa johtua, että siirretyt kuvat näkyvät postauksessa eri kokoisina? Puhelimesta kun siirrän kuvan suoraan blogiini, näkyy se pienempänä kuin tietokoneelta siirretty kuva.



Remontti etenee

Suihku- ja saunatilan remontti alkoi 1.12. ja etenee vähän kerrassaan, mutta varmasti.

Ei uskoisi, miten monta työvaihetta pienen tilan kunnostukseen sisältyy ennen sisustusta. Tähän mennessä on ollut purkua, piikkausta, paikkausta, porausta, koolausta ja villoitusta. Seuraavaksi on seinien levytys- ja lattian tasaustyöt. On ollut neuvotteluita lvi-töistä, sähkötöistä, sisustustöistä ja -hankinnoista, kiukaan valinnasta jne.

***

Ihmeen lauha alkutalvi on ollut. Ikkunasta kun katson ulos harmaalta ja hämärältä näyttää. Puuskainen tuuli riepottelee pihapuita ja vettä ropisee tämän tästä.

Tällaisella säällä lenkit meinaavat jäädä tekemättä. Kuntoilussa on vaan se, että sen myönteiset vaikutukset eivät varastoidu kehoon. Sen ajatteleminen saa minut päivän lenkille. Toki jokunen päivä on viime aikoina jäänyt väliin. Myös ajatus toisesta pyhiinvaellusmatkasta kannustaa viikoittaiseen harjoitteluun.

Vesi lainehtii ja virtaa joessa ääriään myöten.

Aika kuluu ketterästi

Sunnuntaina oli viimeinen kahvakuulatreenini – 12 viikon ohjattu sessio päättyi tällä erää. Nyt on treenattava omin päin tai hakeuduttava kuntosalille.

Ohjattu harjoittelu patistaa ja innostaa tekemään treenin kunnolla; tulee tehtyä tarpeeksi sarjoja ja toistoja niin että tuntuu. Omin päin kun teen, tulee lipsuttua helposti; sitä ajattelee, eiköhän tämä jo riitä.

Lenkkeily tuntuu helpommalta, antaa vaan jalkojen käydä ja kilometrien vierähtää. No, olen toki lisännyt vauhtia, mutta matkaa pitää alkaa pidentää huomattavasti, jotta kestävyys kohentuisi.

Maanantaina meillä alkoi suihku- ja saunatilan remontti. Kaakelit alkoivat näet tippua seinältä. Aikamoinen homma siitä tuli. Pitää repiä seiniltä kaikki kaakelit. Ylempänä olivatkin kiinni aika piukasti. Lattialaatat piikataan tietysti myös irti ja pohja tasoitetaan ja ties mitä. Aika pölyistä ja meluista touhua on ollut. Työ tuntuu etenevän aika joutuisasti, kun pääsi alkuun.


Kevätcaminon kirjoitteluani helpottaa, kun olen kerännyt matkalta kaiken rekvisiitan pahvilaatikkoon.

Kaikenlaisia kirjallisia puuhia minulla on ollut, kuten kirjoittelua Kevätcaminon muistiinpanoista ja lapuista yhteen tiedostoon. Jännä katsoa mitä siitä kehkeytyy. Ainakin tuntuu kehkeytyvän intoa lähteä uudelle seikkailulle ja uusille kujille.

Mielenkiintoisia kirjoja olen saanut lainattua kirjastosta kuten:
Nabokov, Vladimir (2014). Kalvas hehku. Suomentanut Kristiina Drews. Gummerus. 336 s.
Kolbe, Laura (2014). Yläluokka. Olemisen sietämätön vaikeus. Kirjapaja. 257 s.
Duras, Marguerite (2014). Nimetön intohimo. Keskusteluja Leopoldina Pallotta della Torren kanssa. Suomentanut Aura Sevón. Osuuskunta Poesia. 163 s.

Hyvää itsenäisyyspäivää huomenna!

Lihaskuntoharjoittelu kannattaa

Eilen oli taas kahvakuulatreeni. Siellä on ollut mukava käydä.

On ollut ilahduttavaa huomata, että treeni kerran viikossakin jo voimistaa. Alkaa jo tuntua, että voisin treenata pari kiloa painavammalla kuulalla. Nyt ymmärrän, miksi ihmisillä on useampi kuula mukana, eri painoisia näet. Voivat sitten vaihdella voimiensa mukaan kevyempään tai raskaampaan kuulan.

Tottahan toki treeniä seuraavana aamuna jäsenissä tuntuu jomotusta, että jotain vähän voimallisempaa niillä on tehty. Yllättävän nopeasti kuitenkin palaudun. En tiedä vaikuttaako tai edistääkö palautumista, kun juon aina treenin jälkeen tunnin kuluessa annoksen Foreverin proteiinijuomaa. Jostain luin, että proteiinilla on lihaksia korjaava vaikutus – kova treeni kun rikkoo lihasta – näin arkisesti ilmaistuna. Joskus otan proteiinijuomaa myös noin tunti pari ennen harjoittelua.

No, kaksi kertaa vielä tämän vuoden puolella, ja treenit jatkuvat sitten taas tammikuussa.

P.S. Haudutuspata on ollut hyödyllinen - sillä saa vaivattomasti maittavan aamupuuron - paljon kanelia ja ripaus sokeria päälle.

Raivausveitsi

Tänään kokeilin taimikossa oksasaksien sijaan raivausveistä. Näppärältä apuvälineeltä vaikutti ja kevyt käyttää.

Alussa minun piti vähän totutella käyttötapaan, sillä kun pitää nykäistä vetokahvasta vinosti ylöspäin.

Jyrkässä rinteessä oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Oli katsottava, mihin suuntaan nykäisee, etten kupsahtaisi kumoon. Tasaisessa maastossa raivausveitsi toimii hyvin ja on nopea käyttää.

Oksasakset olivat myös fölissä, ne toimivatkin rinteessä paremmin kuin raivausveitsi. Oksasaksilla saa näet hyvin katkottua jämerien puiden, kuten ohuehkot ja tainta piiskaavat koivunoksat.

Vuoronperän käytin molempia. No vähän hankalaa niitä molempia oli kuljetella juuri maaston epätasaisuuden takia.

Yritän ensi hätään saada taimen ympäristön puhtaaksi, jotta raivaussahalla olisi myöhemmin helpompi kaataa paksuvartiset puut.

Raivatessa etsiskelin suppilovahveroita, vaan ei näkynyt. Muita sieniä näyttää jo ilmaantuneen tälle päätehakkuualueelle. Tunnistaminen jäi, kun ei tullut sienikirjaa mukaan.

Pihakuusi

Saatiin eilen ennen pakkasia ja lumen tuloa haettua vuotuinen pihakuusi. Siinä se nyt ikkunan alla odottaa kynttilöitä ja joulua.

Tänä vuonna pihakuusi on vähän kleinin puoleinen. Minusta se on vaan hyvä; eipä varjosta ja estä valoa sisälle.

Kuusenhakureissulla tuli katsastettua taimikkoa. Oli mukavaa katsella vihreitä taimia – ovat vaan jaksaneet ponnistaa heinän seasta – isoksi venahtaneita. Monta vuotta olen ollut heinimässä, eipä ole ollut turhaa.

Jokunen aukkopaikka näytti olevan, ja toisaalla taas runsaasti siemenestä kasvaneita kuusen- ja männyntaimia.

 Mutta voi sitä roskapuun määrää edelleen… niin vaikka raivannut olen niitäkin.

Haudutuspata

Ei mikään hullumpi investointi tuo haudutuspata. Siististi ja vaivattomasti siinä valmistuvat niin puurot kuin pääruoatkin.

Haudutuspata antoi aiheen kurkistaa jauhokaappiin. Ihan nolottaa tunnustaa moinen haaskaus, sillä jauho, ryynit ja hiutaleet olivat aikoja sitten vanhentuneet. Tuorein oli kaurahiutalepakkaus, sekin oli kyllä jo syyskuussa vanhentunut, mutta sovimme että käytämme hiutaleet loppuun ennen kuin ostetaan uusia.

Kaupassa kaikki erilaiset suurimot, hiutaleet ja jauhot ovat heikkouteni. Katson värikkäitä ja myyviä pakkauksia, ja kas näen itseni valmistamassa tosi terveellistä ja runsaskuituista aamu- tai välipalaa. Oikeastaan keitän ja syön ne jo siinä pakkausten edessä seistessäni.  Kotona lastaan vastaostetut terveystuotteet kaappiin ja sinne ne näköjään unohtuvat, niin nopeammin kuin luulenkaan.

Vastedes pitää muistaa ostaa vain pieniä jauho-, ryyni- ja hiutalepakkauksia, korkeintaan kilon. Niin, eikä ostaa mitään uutta ennen kuin ostettu pakkaus on täysin loppu.

No toistaiseksi haudutuspadalla on ollut päivittäin käyttöä, ja olemme syöneet hyvin hautunutta ja pehmeää puuroa täysjyväkaurahiutaleista.

Minusta haudutuspadan etu on siinä, että voin laittaa ruoan sinne hitaasti kypsymään ja mennä itse lenkille tai muille asioille tai puuhata muuta - kätevää, yksinkertaista ja helppoa.

P.S. Vihjeen haudutuspadasta löysin Outi Pakkasen FB-julkaisusta. Tilasin padan välittömästi netistä, kun oli vielä tarjouksessa pari päivää.

Vihreä taimikko

Tänään oli sangen otollinen sää huiskia ja raivata rehevähkössä taimikossa. Ei ollut hirvikärpäsiä eikä muitakaan ötököitä häiritsemässä. Oli tyyntä ja rauhallista, vain korppi raakkui ylhäällä korkeuksissa.

Tähän aikaan vuodesta taimikko erottuu kauniin vihreänä. Ruohot ja vadelmapensaat patsastavat ruskeina siinä taimen ympärillä. Myös piiskaiset pajut ja koivut ovat nyt lehdettömiä, ns. paljaina.

Kuivuneet heinät olisi hyvä ehtiä sotkea alas ja roskapuut ja -pensaat leikata ennen lumen tuloa.


Tyhjä punakylkirastaan (Turdus musicus WV: n muk.) pesän löytö kuusen oksilla ilahdutti.

Hosua ei kannata, sillä sammaleet, juurakot ja oksat ovat paikoitellen liukkaita. Katson tarkkaan mihin astun kuin kivisellä Kevätcaminollani ikään, ettei vaan tulisi haaveria.

Päivä on jo lyhyt. Näin pilvisellä säällä alkaa hämärtää kolmen ja neljän välillä. Tuohon aikaan se korppikin alkoi mesota taivaalla aivan kuin sanoakseen: kottii koht, kottii koht. No ainakin sen raakunta sai vilkaisemaan kelloa ja aatokseen, että alanpa tästä pikkuhiljaa lähteä.



 Kotona "raskaan työn raatajalle" maistui mehevä omeletti, jossa täytteenä sieniä ja purjoa. Päällä runsaasti persiljaa.