Aika kuluu ketterästi

Sunnuntaina oli viimeinen kahvakuulatreenini – 12 viikon ohjattu sessio päättyi tällä erää. Nyt on treenattava omin päin tai hakeuduttava kuntosalille.

Ohjattu harjoittelu patistaa ja innostaa tekemään treenin kunnolla; tulee tehtyä tarpeeksi sarjoja ja toistoja niin että tuntuu. Omin päin kun teen, tulee lipsuttua helposti; sitä ajattelee, eiköhän tämä jo riitä.

Lenkkeily tuntuu helpommalta, antaa vaan jalkojen käydä ja kilometrien vierähtää. No, olen toki lisännyt vauhtia, mutta matkaa pitää alkaa pidentää huomattavasti, jotta kestävyys kohentuisi.

Maanantaina meillä alkoi suihku- ja saunatilan remontti. Kaakelit alkoivat näet tippua seinältä. Aikamoinen homma siitä tuli. Pitää repiä seiniltä kaikki kaakelit. Ylempänä olivatkin kiinni aika piukasti. Lattialaatat piikataan tietysti myös irti ja pohja tasoitetaan ja ties mitä. Aika pölyistä ja meluista touhua on ollut. Työ tuntuu etenevän aika joutuisasti, kun pääsi alkuun.


Kevätcaminon kirjoitteluani helpottaa, kun olen kerännyt matkalta kaiken rekvisiitan pahvilaatikkoon.

Kaikenlaisia kirjallisia puuhia minulla on ollut, kuten kirjoittelua Kevätcaminon muistiinpanoista ja lapuista yhteen tiedostoon. Jännä katsoa mitä siitä kehkeytyy. Ainakin tuntuu kehkeytyvän intoa lähteä uudelle seikkailulle ja uusille kujille.

Mielenkiintoisia kirjoja olen saanut lainattua kirjastosta kuten:
Nabokov, Vladimir (2014). Kalvas hehku. Suomentanut Kristiina Drews. Gummerus. 336 s.
Kolbe, Laura (2014). Yläluokka. Olemisen sietämätön vaikeus. Kirjapaja. 257 s.
Duras, Marguerite (2014). Nimetön intohimo. Keskusteluja Leopoldina Pallotta della Torren kanssa. Suomentanut Aura Sevón. Osuuskunta Poesia. 163 s.

Hyvää itsenäisyyspäivää huomenna!