Koskikara

Lauantaina (27.12.) näkemäni musta lintunen kuvassa on kuulemma koskikara (Cinclus cinclus). Olin vähällä ohittaa linnun, mutta sen pieni koko, väritys ja jatkuva niiailu sai minut pysähtymään ja tarkkailemaan omituista liikehdintää.

 

Koskikaraa en olekaan ennen nähnyt; niiaili siinä jään reunalla – ajattelin sen olevan peloissaan eikä tiennyt lähtisikö lentoon vai veteen. Ihmeekseni pinkaisi veteen ja uikin siinä hetken, kunnes taas hypähti jään reunalle. Kiinnostuin enemmän ja yritin kuvata, mikä ei tietystikään sujunut digikamerallani. Olisipa ollut puhelin mukana, se olisi ollut nopeampi käyttää. Lintu vuorotteli välillä uimaan ja välillä niiailemaan jäälle, sitä menoa jatkui kunnes eteni yhä kauemmas. 

 

Kun suurennat kuvaa, koskikara näkyy juuri ja juuri, sen valkoinen rintamus, keskemmellä oksien välissä.

Tässä taas koskikaran tumma selkämys näkyy keskellä kuvaa.

Nyt näkyy enää pieni musta piste.

Kun luin Samperin määrittelyn, piti ottaa vanha lintukirjanen esiin ja tarkistaa koskikaran tuntomerkkejä tarkemmin. 

Lintukirjassa sanotaan koskikaran olevan ”suunnilleen kottaraisen kokoinen, pyöreä ja aika lyhytpyrstöinen”. Minusta se näytti soukemmalta kuin kottarainen ja mustemmaltakin. Tuntomerkit ”kurkku ja rinta valkeat” täsmäävät kuin myös "koskikara niijaa ja nyökäyttää istuessaan kivellä virranpyörteessä ja sukeltaa usein vesihyönteisten perään.” Ahaa, siksi se siis pinkaisi tai pulahti veteen, halusi ruokailla.

Kirjassa sanotaan myös, että "koskikara pysyttelee virtaavien vesien äärellä Lapissa ja pohjois-Suomessa…, etelämpänä satunnaisesti. Rakentaa pesänsä juoksevan veden äärellä olevaan koloon tai loukkoon, usein pienehkön putouksen taakse.” Jne.

Luettuani tuntomerkkejä ihmettelin, mitenkä se tänne on joutunut, ja aivan yksinkin näytti olevan, lieköhän sillä pesä lähistöllä. Pitääkin vielä tarkkailla.