Ensilumi

Maanantaina satoi viimein lunta pihallemme ja kertaheitolla maisemat valaistuivat. 

Tontillemme on jo kolmatta viikkoa parkkeerattu aikamoinen värikäs vempele. Koko talo tutisi, kun se oli oikein toimessaan.

Tänään vasta kaunista on, kun aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta ohuelle lumipeitteelle. 

Pikakäynti Helsingissä

Jo oli vilinää ja huisketta heti lauantaiaamusta Kampin torille astuessani. En oikein erottanut mikä liittyi joulumarkkinoihin ja mikä Black Weekendiin. No, eipä sillä väliä. 

Korvia raastavaa musiikkimökää kuului kaikkialla olinpa sitten sisätiloissa tai ulkona kaduilla ja toreilla. Musiikki, vilkkuvat ja häikäisevät valot saivat ohittamaan ihmismassat ja myyntipisteet pysähtymättä mihinkään. 

Suoraa päätä kiiruhdin Akateemiseen kirjakauppaan. Siellä oli näet kirjailijoiden haastatteluja, joita varten olin osaksi kaupunkiin tullut. Akateemisessa oli ladottu kirjauutuuksia pöydille valtaviksi kirjatorneiksi. 

Näiden välistä ihmiset sitten puikkelehtivat napaten kainaloonsa kirjan sieltä toisen täältä. Ehkä tuo kirjojen paljous ja kaikki se häly joka puolella vaikutti, että tällä kertaa maltoin olla ostamatta ainuttakaan kirjaa. 

Taisi olla muuten ensimmäisen kerta, kun palasin Helsinkireissultani ilman uutta kirjaa.

Saaran kanssa etsittiin kahvittelupaikkaa. Vaikeaa oli löytää: kaikki paikat täynnä ja meluisia. Päädyimme lopulta paikkaan missä oli tilaa eikä ihan valtavan pitkää jonoa. 

Mieluusti sitten astelin linja-autoasemalle ja paluumatkalle. Katsos, ei montaa tuntia tarvinnut Helsingin vilskeessä olla, kun jo kaipasin Paimion rauhaan, jossa joulutohinat ovat vielä maltillisia. 

Hyvä niin, tai ehkä olenkin vain tottunut ja jämähtänyt maalaiskaupungin rauhaan, fundeerasin ja fundeerasin enemmänkin: toisaalta meitä maapallon tallaajia houkutellaan lukuisilla alennuspäivillä kuluttamaan ja toisaalta varoitetaan kuluttamasta. Jaa'a mikähän se minunkin hiilijalanjälkeni on?

Kohti adventtiaikaa

Paimio valmistautuu kaduilla ja toreilla joulukauteen. 

Tänä viikonloppuna eri paikkakunnilla on markkinameininkiä monenmoista. Paitsi joulumarkkinoita ja -toreja on myös muuta markkinahumua, kuten Black Friday, Black Week, Black Weekend, Black Wineday ja ties mitä. 

Tässä sitä meikäleinenkin saa olla tarkkana, ettei nyt vallan innostu moisista tohinoista.

Caminoja muistellen

Vaellukseni pyhiinvaellusreiteillä 2014–2017: 

Kullakin pyhiinvaellusmatkalla kirjoitin miltei päivittäin tänne blogiin ja lisäsin valokuviani mieluisimmista näkymistä. Olen hyvilläni, kun se tuli tehtyä. On näet helppo jälkeenpäin muistella ihmisiä, maisemia, kyliä, kaupunkeja ja pikku espisodeja.

1. Camino Francés (”Kevätvaellus”) 28.3.2014–18.5.2014: St. Jean Pied de Port–Santiaco de Compostela (47 vaelluspäivää, n. 800-900 km). Ranskan ja Espanjan rajalta Pyreneiden lumisten rinteiden yli Luoteis-Espanjaan.
2. Camino Portugués 11.4.2015–1.6.2015: Lissabon–Porto–Santiago de Compostela. Ensin Portosta bussilla Matosinhosiin ja sieltä vaelsin Atlantin viertä Espanjan puolelle ja Pontevedran kautta Santiago de Compostelaan (51 vaelluspäivää, n. 600-700 km). Seuraavana aamuna jatkoin junalla Iruniin, josta pääsin reitille Camino del Norte (Biskaijanlahden reitille).
3.  Camino del Norte 2.6.2015–23.6.2015: Irún–Santandern (22 vaelluspäivää, n. 300-400 km)
4. Malaga–Córdopa–Sevilla–Cadiz 1.12.2015–23.12.2015: Juna-matkailua kaupungista toiseen, kävelyjä historiallisissa kaupungeissa (matkalla noin 23 päivää)
5. Talvivaellus I 19.11.2016–13.1.2017: Saksa (Lübeck–Konstanz)–Sveitsi (Märstetten)–Ranska (Le Puy en Velay–Toulouse)–Espanja (Barclona–Malaga (matkalla noin 55 päivää) 
6.  Talvivaellus II Camino Portugués 21.11.2017–19.12.2017: Portosta sisämaan reitille, ts. perinteistä reittiä pitkin Santiaga de Compostelaan (matkalla noin 29 päivää)

Vielä on upeita reittejä kulkematta!

P.S. Eipä nyt onnistu kommentointi, kun laitoin seuraamisestot päälle. Sähköposti on varma. 

Viikonloppukurssilla

Pyhäinpäivä ja sunnuntai vierähtivät joutuisasti Runojen editointi -kurssilla.

Viimetingassa tuli ilmoittauduttua, viimetingassa kuulinkin siitä. Arvelin saavani kurssista pontta, jos ei nyt runoiluun niin käsillä olevaan muisteluiden kirjoittamiseen. Kieltämättä runoilukin kiinnostaa. Jonkinlaisen oman runon haluan luoda muisteluni alkulehdelle. 

Osa kurssin annista oli tuttua asiaa. Esimerkiksi kaikkien aistien hyödyntäminen kirjoittamisessa: Havainnoi eri aistein, muistele omaa ruumiillisuuttasi eri tilanteissa, muistele kokemustasi, mieti miten se vaikuttaa kirjoittamiseesi. 

Tämä toteutuukin miltei huomaamatta kävelyilläni. Kuulostaa yksinkertaiselta, rentoututa mielesi, havainnoi ja kuvaile tuntemuksiasi, kirjoita sanoja – näinhän se mieli toimii muistellessa – ja muistot kumpuavat framille, varsinkin itselle merkittävimmät muistot. Toteutus, siis paperille saaminen, ei minulla suju noin lennokkaasti.

Kurssilla kuulemani aihe oli minulle vieraampi, nimittäin runokäsitys: jokaisella runoilijalla on oma runouskäsitys, millainen, sitä pohdittiin. 

Pohdittiin omaa ja muiden runokäsitystä. Toisin sanoen millaisia vaikutelmia teksti antaa, mitä runoilija haluaa pelkistyksillään ilmaista? Onko runossa esim. vahva luonto- tai muu käsitys? Mitä typografia kertoo runosta ja runoilijasta. Joku painottaa typografiaa, siis muotoseikkoja sisältöä enemmän. 

Itse metsästän sanomaa, verhottua sellaista, kuten esim. Paavo Haavikolla. Mielestäni mitä enemmän runoilija panostaa muotoon, sitä itsekeskeisempää ja kevyempää runoutta, tiedä sitten. 

Runouden keinoina mainittiin runoilijan kauneusihanne, yllätyksellisyys tai että se hämmentää lukijaa. Maailmankuva oli toinen kiinnostava aihe. Esimerkiksi mistä se tekstissä itse kullakin välittyy, missä näkyy ja millaisena?

Ehkä en kaikkea ymmärtänyt vilkkaan keskustelun seasta, mutta virkistäviä olivat pohdiskelut mainituista teemoista ja niiden ympäriltä.

Nelli ja Nestori - VW Polo

Nellin Polo-auto on taas kerran korjattu, huollettu ja katsastettu. Hän on aamupalallaan keittiön pöydän äärellä ja katselee ulos lokakuiseen aamuhämärään. Nestorikin on siinä ja lukee lehteään. 

Nellin silmät osuvat hämäryyden läpi Polon kimmeltäviin takalamppuihin, eikä hän malta olla tokaisematta Nestorille: Katos ny, kun noi mun autonlamput hehkuva punasina. Nestori vilkaisee, mutta ei sano mitään. 

Nelli jatkaa tuijotteluaan auton perään. Ja mitä pidempään hän tuijottaa sitä eläväisemmiltä, hehkuvimmilta ja kirkkaammilta silmiltä valot näyttävät:

Polo: Katsos Nelli, täällä ollaan valmiina, rautaheppasi odottaa! 

Nelli: Niinpä ja kiiltäväksi suittuna, talvikengät alla. 

Polo: Mihin lähdetään, Nelliseni? Tartu vaan rattiin, niin lähdetään viilettämään! 

Nelli: Mutta mihin me… 

Polo: Älä sinä sitä huoli! Karautamme pisin valtateitä, vaikka pohjoisen, tuntureille porojen luo. 

Nelli: Kävelen mieluimmin… 

Polo: Turha luulo, olen tässä jo tovin varttunut! Nyt Nelli rautahepalla menoksi, vaik ei suurella niin sitäkin ehommalla. 

Nelli: Parempi minun on täältä sinua katsella. 

Polo: Nelli, Nelli, heitä pois epäröinnit! Nouse kyytiin, ja vapauteen, minä rautaheppa heitän sinut taivaan tuuliin!