Jo oli vilinää ja huisketta heti lauantaiaamusta Kampin torille astuessani. En oikein erottanut mikä liittyi joulumarkkinoihin ja mikä Black Weekendiin. No, eipä sillä väliä.
Korvia raastavaa musiikkimökää kuului kaikkialla olinpa sitten sisätiloissa tai ulkona kaduilla ja toreilla. Musiikki, vilkkuvat ja häikäisevät valot saivat ohittamaan ihmismassat ja myyntipisteet pysähtymättä mihinkään.
Suoraa päätä kiiruhdin Akateemiseen kirjakauppaan. Siellä oli näet kirjailijoiden haastatteluja, joita varten olin osaksi kaupunkiin tullut. Akateemisessa oli ladottu kirjauutuuksia pöydille valtaviksi kirjatorneiksi.
Näiden välistä ihmiset sitten puikkelehtivat napaten kainaloonsa kirjan sieltä toisen täältä. Ehkä tuo kirjojen paljous ja kaikki se häly joka puolella vaikutti, että tällä kertaa maltoin olla ostamatta ainuttakaan kirjaa.
Taisi olla muuten ensimmäisen kerta, kun palasin Helsinkireissultani ilman uutta kirjaa.
Saaran kanssa etsittiin kahvittelupaikkaa. Vaikeaa oli löytää: kaikki paikat täynnä ja meluisia. Päädyimme lopulta paikkaan missä oli tilaa eikä ihan valtavan pitkää jonoa.
Mieluusti sitten astelin linja-autoasemalle ja paluumatkalle. Katsos, ei montaa tuntia tarvinnut Helsingin vilskeessä olla, kun jo kaipasin Paimion rauhaan, jossa joulutohinat ovat vielä maltillisia.
Hyvä niin, tai ehkä olenkin vain tottunut ja jämähtänyt maalaiskaupungin rauhaan, fundeerasin ja fundeerasin enemmänkin: toisaalta meitä maapallon tallaajia houkutellaan lukuisilla alennuspäivillä kuluttamaan ja toisaalta varoitetaan kuluttamasta. Jaa'a mikähän se minunkin hiilijalanjälkeni on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti