Nellin Polo-auto on taas kerran korjattu, huollettu ja katsastettu. Hän on aamupalallaan keittiön pöydän äärellä ja katselee ulos lokakuiseen aamuhämärään. Nestorikin on siinä ja lukee lehteään.
Nellin silmät osuvat hämäryyden läpi Polon kimmeltäviin takalamppuihin, eikä hän malta olla tokaisematta Nestorille: Katos ny, kun noi mun autonlamput hehkuva punasina. Nestori vilkaisee, mutta ei sano mitään.
Nelli jatkaa tuijotteluaan auton perään. Ja mitä pidempään hän tuijottaa sitä eläväisemmiltä, hehkuvimmilta ja kirkkaammilta silmiltä valot näyttävät:
Polo: Katsos Nelli, täällä ollaan valmiina, rautaheppasi odottaa!
Nelli: Niinpä ja kiiltäväksi suittuna, talvikengät alla.
Polo: Mihin lähdetään, Nelliseni? Tartu vaan rattiin, niin lähdetään viilettämään!
Nelli: Mutta mihin me…
Polo: Älä sinä sitä huoli! Karautamme pisin valtateitä, vaikka pohjoisen, tuntureille porojen luo.
Nelli: Kävelen mieluimmin…
Polo: Turha luulo, olen tässä jo tovin varttunut! Nyt Nelli rautahepalla menoksi, vaik ei suurella niin sitäkin ehommalla.
Nelli: Parempi minun on täältä sinua katsella.
Polo: Nelli, Nelli, heitä pois epäröinnit! Nouse kyytiin, ja vapauteen, minä rautaheppa heitän sinut taivaan tuuliin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti