Ruotsinmaalla

Ensin Turusta Viking Gracella Tukholmaan. 

Tukholmasta ajo Falkenbergiin, aina välillä rastaten, tarkoittaa jaloittelua ja ruokailua/kahvittelua. Sattui olemaan kaunis, lämmin ja aurinkoinen sää, joten pausseja tuli pidettyä matkan aikana vähän liiankin tiheään. 

Vuonna 2012 ajeltiin samoilla teillä, piipahdettiin samoissa kahviloissa (melkein) ja katseltiin samoja maisemia, ihasteltiin suurta ja sinistä Vätterniä. 

Falkenbergissa yövyttiin nytkin ja samassa hotellissa: Pallas Hotell. Seuraavana päivänä ajettiin moottoritietä E6 lautalle ja oltiinkin Tanskanmaalla.

Elokuista rumbaa

Ensin oli herukkarumba. Toisin sanoen musta- ja punaherukoiden poiminta, huuhtelu, survonta soseeksi ja purkitus. Tänä vuonna makeita karviaisia ei tullut ylen paljon, joten soseutin nekin herukkojen kanssa. 

Sitten seurasi omenarumba. Tänä vuonna ainokaisessa puussamme oli omenia sen verran vähänlaisesti, ettei kannattanut kuskata mehuasemalle. Poimin pudonneita sitä mukaan kun putoilivat ja keräilin noin kolmen kilon sosesatsin verran.

Vallan hyvää ja makoisaa omenahilloa niistä tuli. Ja suht nopeasti: makeat ja mehukkaat omenat näet höyrystyivät soseutettavaksi vajaassa tunnissa.

Soseita ollaan syöty, ainakin minä, eri tavoin, kuten leipien ja voileipäkeksien päällä, maustamattoman jugurtin kanssa jne. Makeahko sosekerros tekee muuten kuivahtaneesta leipäviipaleesta herkun. Leivoin kääretorttuja, jotta saisin ujutettua rahkan lisäksi marja- tai omenasosetta. Runsaasti kermavaahtoa vaan tykö!

No niin, marjapensaat on nyt poimittu ja omenapuukin melkein; vain jokunen omena hehkuu vielä korkeuksissa. Ja mulla hyvä mieli, kun tuli tehtyä monta purkillista luomusosetta. Mitäpä noista hiilareista!

Suomen kansallismaisemissa, IV/IV

Yhtenä päivänä pyöräilimme Lustoon, Suomen Metsämuseoon, valtakunnalliseen erikoismuseoon. Se tutkii ja pitää saatavilla suomalaista metsiin liittyvää kulttuuriperintöä. 

Saimme monipuolisen läpileikkauksen, kokonaiskuvan Suomen metsänhoidosta, -välineistä, -koneista. Niin, siellä on vaikka mitä, eikä yksi päivä riitäkään kaikkeen perehtymiseen. Monta tuntia meillä vierähti käydessämme kaikki kerrokset perus- ja erikoisnäyttelyineen läpi. Nälkä siinä tuli, onneksi ruoka ei ollut kaukana vaan Museoravintola Nilan herkullinen buffetti oli aivan vieressä.

Kiirehdimme sitten mökille, sillä vuokrapyörät piti jättää. Piipahdimme kuitenkin vielä Punkaharjun vanhan aseman, Aseman Taidelaiturin kautta mökille. 

Viimeistä edellisenä päivänä laskimme ehtivämme kierrellä vehreässä puulajipuistossa. Hiekkapintaisten pikkuteiden varrella on kymmenittäin eri puulajeja nimikyltteineen, kuten vanhoja ja valtavan korkeita lehtikuusia, mäntyjä, kuusia, pihtoja, kulta- ja punakoivuja jne. 

Monta kävelytuntia vierähti kuin huomaamatta, meinasi tulla kiire valmistautua illalliselle Hotelli Punkaharjulle. Mukavan illan vietimmekin viihtyisässä ympäristössä, jonka kruunasi kävely mökille elokuisessa illassa.

Seuraava päivä olikin sitten viimeisemme Punkaharjulla. Aamupäivällä ehdimme hyvin lounastaa Harjun Portissa ennen junan tuloa. Vain muutaman askeleen päässä oli näet Retretti, junapysäkki.

Haikeana siinä junaa odotellessamme katselin järvimaisemaa, varjojen ja valojen tanssia, aurinko paistoi lämpimästi, sinitaivas melkein pilvetön, lauha tuuli henkäili kuin hyvästiksi… 

Ja jo yhden maissa matkasimme kohti Helsinkiä. Matkalla muistelimme naureskellen päiviämme ja sattumuksia; miten rinkka selässä kiipeilin harjunrinnettä ylös ja olin kieriä alas kunnes muksahdin kaatuneen puunrungon kylkeen. Saara oli peloissaan, pääsenkö ylös, jaksanko. Ja miten osuimmekin monesti vaikeakulkulkuisille poluille, melkein rämeikköön jne. Ihmettelimme, miten olimme jaksaneet niin paljon kävellä monta päivää ja pyöräilläkin.

Suomen kansallismaisemissa, III/IV

Aamupäivän Kokonharjun aarnimetsäreitti oli siis mahtava kokea. Reitin jylhyys, kapeat polut ja jyrkät laskeutumat, valot ja varjot jäivät mieleen, ja se tunnelma siellä. 

Reitin jälkeen lounastimme Harjun Porttissa ja palasimme mökille. Mietimme pyörien vuokraamista, sillä tuntui ettei päivät riittäisi tutustua kaikkiin kiinnostaviin kohteisiin. Pyörillä meno Kruunupuistoon, Suomen Metsämuseo Lustoon sujuisi sukkelammin. 

Iltapäivällä sitten taas menoksi, nyt pyörillä. Punkaharjun Paviljongista vuokrasimme vuorokaudeksi pyörät. Minulla pyöräily oli ensi alkuun huteraa, enhän ole oikeastaan Hyytiälän kesän 2015 jälkeen kunnolla pyöräillytkään.

Mutta into oli kova, vähitellen alkoi sujua, yritin pysyä Saaran perässä. Isommat mäet talutin ylös ja myös alas vaikka Saara rohkaisi, että anna tulla vaan. Ihmeen kärsivällinen hän jaksoi olla joutuessaan vähän väliä odottamaan, sillä niitä nousuja riitti ja kapeita oksaisia polkujakin.  

 Matkalla Kruunupuistoon poikkesimme Hotelli Punkaharjuun, Suomen vanhimpaan majoitusliikkeeseen. Ihastuimme miljööseen siellä; pihaan näköalaan, valoisaan terassiin. Kurkattin sisälle ja meinattiin, että täällä olisikin ihan mahtavaa viimeisenä iltana juhlistaa reissuamme.

Hotellilta jatkoimme pyöräilyä pisin Topeliuksen luontopolkua ja teimme kierroksen Lammasharjulle. Vielä alkuillasta järven vesi säteili kilpaa auringon kanssa, oli tyyntä, upeita varjoja kaikkialla. Pysähdyimme tavan takaa katselemaan itäsuomalaista harju- ja järviluontoa: koivut ja männyt olivat pitkiä ja paksurunkoisia, niissä silmä lepäsi. 

Kruunupuistossa vastassa oli idyllinen Inkeritalo, jossa wanhan ajan vohvelikahvila ja vieressä restauroitu 1920-luvun hirsinen rantasauna, hieno.  

Päivästä tuli pitkä ja antoisa, ehdimme tehdä hienoja pyörälenkkejä, nähdä jälleen upeaa harjumaisemaa. Ikimuistoinen päivä, kerta kaikkiaan! 

Suomen kansallismaisemissa, II/IV

Ensimmäisenä kävelypäivänä tulimme kahvila-ravintola Harjun Porttiin, olimme melkein jo perillä. Vieressä oli kauppa, josta ostimme ilta- ja aamupala-aineksia.

Kuulimme, että vielä olisi käveltävä pieni etappi Resortin infoon. Sieltä saimme infoa mökkimme sijainnista ja avaimen Tuunaansaaren järvenrantamökkiin. 

Astuessamme mökkiin laskimme rinkat ja huokasimme helpotuksesta, ihastelimme hetken kaunista ympäristöä mänty- ja koivupuineen, järvi oli ihan siinä lähellä. Keitimme kahvit, istahdimme ulos terassille levähtämään. Kotiuduttuamme lämmitimme illemmalla saunan. Saara kävi kauhukseni pari kertaa pulahtamassa kylmään (n. 15 asteiseen) järveen. Kuulemma ihan siellä vedessä meinasi hengitys salpautua, niin kylmää oli. 

Seuraava aamu oli aurinkoinen, taivas pilvetön ja sää eilistä paljon lämpimämpi.

 Aamupäivällä halusimme kiertää Kokonharjun luonnontilaisen aarnimetsäreitin. 

Vaihtelevaa reittiä oli mukava kulkea. Jylhät puumaisemat pysähdyttivät tarkkailemaan ympäristöä: kuuntelimme metsän rauhaa, puiden kahinaa, tikkojen päristelyä ja korpin raakuntaa, katselimme oravan liitoa puusta toiseen. Puiden välistä pilkahti upea näkymä Kokonselälle.

Suomen kansallismaisemissa, I/IV

Tiistaiaamusella matkasin Saaran kanssa Helsingistä junalla Saimaan vesistöjen äärelle. 

Sen sijaan että olisimme jatkaneet junalla perille Tuunaansaarelle jäimme pois Punkaharjun kirkonkylässä.

Lounastimme ja jatkoimme sitten kävellen, noin yhdeksän kilometriä, rinkkoinemme historiallista harjutietä pitkin majapaikkaamme. 

Matkalla pysähdyimme tarkastelemaan Kuikonniemen sotahistoria-aluetta, siis osaa yli 1200 km pitkästä linnoitusketjusta, jota rakennettiin Suomen itärajalle 1940-41 ja 1944. Näimme entisöidyn korsun, juoksuhaudat ja ajan loiventamia panssariestekaivantoja.

 Matkalle ihastelimme järvinäkymiä, harjuluontoa, valtavia metsämaitikkamättäitä, kultapiiskuja jne. 

Samoista luontomaisemista vaikuttuivat aikoinaan Keisari Aleksanteri I, Runeberg, Topelius ja monet muut runoilijat ja taiteilijat, eikä mikään ihme.