Elokuista rumbaa

Ensin oli herukkarumba. Toisin sanoen musta- ja punaherukoiden poiminta, huuhtelu, survonta soseeksi ja purkitus. Tänä vuonna makeita karviaisia ei tullut ylen paljon, joten soseutin nekin herukkojen kanssa. 

Sitten seurasi omenarumba. Tänä vuonna ainokaisessa puussamme oli omenia sen verran vähänlaisesti, ettei kannattanut kuskata mehuasemalle. Poimin pudonneita sitä mukaan kun putoilivat ja keräilin noin kolmen kilon sosesatsin verran.

Vallan hyvää ja makoisaa omenahilloa niistä tuli. Ja suht nopeasti: makeat ja mehukkaat omenat näet höyrystyivät soseutettavaksi vajaassa tunnissa.

Soseita ollaan syöty, ainakin minä, eri tavoin, kuten leipien ja voileipäkeksien päällä, maustamattoman jugurtin kanssa jne. Makeahko sosekerros tekee muuten kuivahtaneesta leipäviipaleesta herkun. Leivoin kääretorttuja, jotta saisin ujutettua rahkan lisäksi marja- tai omenasosetta. Runsaasti kermavaahtoa vaan tykö!

No niin, marjapensaat on nyt poimittu ja omenapuukin melkein; vain jokunen omena hehkuu vielä korkeuksissa. Ja mulla hyvä mieli, kun tuli tehtyä monta purkillista luomusosetta. Mitäpä noista hiilareista!