Runsaasti matoisia omenia tulossa, vanhan puun oksat joutuvat lujille. Tuulenpuuskat ja rajut sadekuurot eivät ole omppuja tiputtaneet, eivät ainakaan vielä.
Kurjaa kun ovat niin matoisia, mutta kypsyessään ovat mahdottoman mehuisia ja makeita. Veistelemällä huonot osat pois saamme niitä hyvästi hyödynnytettyä.
Sunnuntaina meillä oli mielenkiintoinen museokäynti Askaisen (Maskun) Louhisaaressa.
Päärakennuksen kolmessa kerroksessa tutustuimme oppaiden kertomana 1600–1800-lukujen omistajasukuihin: Flemingien ja Mannerheimien elämään, tarinoihin, prameaan kotiin, eri huoneisiin sisustuksineen ja tiloihin.
Mannerheimin leikkimökkiin kurkkasin, mutta huvimaja jäi katsomatta. Sen sijaan leikkimökin läheisyydessä olevassa Pehr Kalmin 1700-luvun tapaan tai henkeen rakennetussa hyötypuutarhassa viivähdin pitempään. Paikalle näet sattui tulemaan puutarhan työntekijä, joka ystävällisesti kertoi ympäristöstä ja kasvien alkuperästä.
Eilen maanantaina meillä taisi olla kesän kuumin päivä, yli 30 astetta, ja olikin. Ja se kuumuus tuntui, pelkkä paikallaan olokin hikoilutti. Ei tullut mieleenkään lähteä lenkille.
Tänään tiistaina on kuulemma vakavaa myrskyä tulossa. Aamusta alkaen onkin sisävalot hetkisen vilkkuneet, katolla kolissut, nurkissa suhissut ja puut väärinä heiluneet.
Omenapuun alusta peittyy parhaillaan omenaraakileista tuulen niitä viskoessa. Viskoo myös kuin kiukuspäisään kuivia oksia ympäriinsä. Toistaiseksi ei mitään vakaavampaa, ehkä hurjempi myrsky kiertää tämän paikan, mutta vähän uhkaavaksi tuntuu yltyvän... Kuvakavalkadi elokuun alkupäiviltä
