Suttusta ilmaa pitää

Toistaiseksi, kunnes saadaan valkoinen lumipeite, saamme tyytyä suttuisiin päiviin. Ja lienevät joka öiset yöpakkasetkin tulleet jäädäkseen. 

Juna seisoi tuossa lenkkitieni varrella. Tuumailin, että voi miten mukavaa ois, jos siihen kyytiin hypätä vois.

Vähän ennen pimeää valtava naakkaparvi, tai taisi olla useampi parvi, lenteli kaarrellen talomme yllä. Äänekkäästi kailottivat, mistähän mahtoivat neuvotella, vai liekö ollut parvien taistoa.

Lokakuinen Turkuvisiitti

Keskiviikkona ja vielä torstainakin Turussa oli aurinkoista ja lämmintä. Heikko tuuli lennätteli kuivia ja kullankeltaisia lehtiä kasoiksi siellä täällä jalkakäytävillä. 

Vaahteroiden lehtikasat ja niiden makea tuoksu toivat mieleeni lapsuuden kotitalon takapihalla ison vaahteran. 

Nyt sitä vaahteraa ei enää ole, ei ole ollut moneen vuoteen. Miten minusta tuntuuin, etten ole niin isoja ja monivärisiä vaahteranlehtiä missään enkä milloinkaan enää nähnyt.

Linnunpönttöjä

Ihan mahtavaa, Vähäjoenpolun varrelle on laitettu pieniä linnunpönttöjä! 

Koko aamupäivän taas sateli, mutta lämmintä oli. Sää selkeni päivänmittaan ja ihan kuin ehdottaen minulle, että nyt on mainio hetki lähteä lenkille.

No, tulikin sitten lenkillä parit kunnon hiitit ylämäessä vedettyä.

Pikkulintuja vikkeliä pyöriskeli koko päivän kotipihamme pensaissa ja puissa. 

Nopeita olivat lennellessään oksalta oksalle ja maahan nyppimään. Ja niin puolimaatuneiden lehtien värisiä, etten erottaa meinannut edes kiikarilla vaan vasta kun pyrähtivät lehtoon. Urpiaisia taisivat olla.

Kävelyllä

Eilen lauantaina kaunis ja lämmin sää yllätti. Aurinkokin jaksoi vielä pilvien välitse kurkistella ja maalailla lehtipuiden lehtiä.

Varsinkin koivujen, leppien, raitojen ja haapojen lehdet välkkyivät ja värisivät mitä kauniimmissa kullan eri väreissä. Ja kun sain kävelyseuraa, tulikin käveltyä eri paikoissa. 

 Mieluisinta oli käyskennellä omassa taimikossa rajoja läpi ja muuallakin lapsuuden maisemissa. 

 Vähöjoenpolkukin on valmistunut, sekin tuli tsekattua iltapäivän auringossa.

Taimikossa riittäisi puuhaa, ei kuitenkaan heinimistä enää. Korkeintaan muutamissa täydennysistutetuissa plänteissä voisin vielä käydä pienempiä taimia avittamassa. 

No, vaikka ihan kunnon vuoksi. Sillä oivallista jalkajumppaa on taimikon epätasaisessa maastossa harppoa. Meinasin eilenkin jo parin - kolmen tunnin harppomisen jälkeen saada kunnon jalkahapot.

Loppusyksyä

Totuttelemista on ollut näihin vaihteleviin säihin, onneksi aurinko välillä kurkistelee. Tänäänkin lenkillä harmaiden pilvien raoista se hetken kurkki kuin sanoakseen että täällä ollaan, lenkille vaan...

 No mikäs siinä, ulkona sitä karaistuu talvea varten, eikä talvi taida kaukana ollakaan. Jo tänään välillä, pariin otteeseen tipahteli pieniä rakeita.

Niin, koleita ja kylmiä päiviä riittää, ja varmasti aurinkoakin saamme vielä. Ja niin kauan on hyvä liikkua, kun polut pysyvät sulina. 

Vaatetta vaan kylliksi päälle ja ulos, ja ainakin silloin kun aurinko pilkistää. Lehtipuut ja pensaat ovat näet huikean kauniita katsella ja miten monenlaisia ruskan eri värejä onkaan.