Taimikkokatselmus

Sunnuntain upea ja aurinkoinen sää houkutti liikkeelle taimikkoon.
Tällä palstalla kaikki on suurinpiirtein ok.



Mutta täällä etäämmällä taimikon reunalla odotti aikamoinen myllerrys.

Saako toisen palstalle viskoa luvatta jätteitään?

Eikö omat perkuujätteet kuulu omalle puolelle?

P.S. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun jätteitä on heitetty taimikkooni.

Kirjahamstraajan lukusessio 1

Kirjastosta hamstraamistani kirjoista sain luettua tai oikeammin selailtua kaksi ensimmäistä kirjaa.

Ensimmäisessä (Fitzgeraldin kirja) oli hauskoja ja koomisia pikku juttuja – ironisiksi tarkoitettuja – joissa päähenkilö tavoittelee suurta onnistumista. Jostain syystä hän kuitenkin aina epäonnistuu suuruuden unelmassaan.

Seuraavaksi käsiini osui kirjaston kangaskassista Calvinon kirja. Ei tarvinnut montaa sivua lukea, kun huomasin että olen lukenut kirjan jo aikaisemmin.

Että sitä rataa – mihin nyt laitan nämä ”luetut”? Ja lisää on tulossa.

Fitzgerald, F. Scott 1981 (1962). Pat Hobby -tarinat. Suomentanut Heikki Salojärvi. Love Kirjat, Helsinki. 156 s.
Calvino, Italo 1989 (1958). Marcovaldo eli Vuodenajat kaupungissa. Kolmas painos. Suomentanut Jorma Kapari. Tammi, Helsinki. 218 s.

Istala muistelee

Paljon on lunta Viikin kampuksellakin (HY, 15.2.2013).

Päivi Istala kuvaa muistelmissaan avoimesti lapsuuttaan, perhettään, avioliittoaan ja -eroaan, yksinhuoltajuuttan jne.

Kirjan lukeminen saa peilaamaan omia kokemuksiani samoilta vuosikymmeniltä.

Juuri se on parasta muistelmien lukemisessa, kun rivien välissä palautuu muistiin sellaisia omia elettyjä hetkiä, joiden on luullut jo aikoja sitten unohtuneen.

Istala on luonut pitkän uran toimittajana ja teatteriohjaanana. Hänen radio-ohjelmansa, kuten Ristivetoa, Naisten tunti ja Moninainen, olivat aikoinaan suosittuja.

Istala on tarkka kuin kielipoliisi median oikeakielisyydestä: ”…lukuun ottamatta uutistoimitusta. Siellä ollaan sentään vähän tarkempia. Kaameudet liittyvät niin suomen kielioppiin kuin vieraskielisiin nimiin ja käsitteisiinkin. Ja artikulaatioon.”

Nuorten yleissivistyksen puutekin häntä arskarruttaa. Tätä hän kuvaa hauskasti esimerkeillä.

Kirjan lukeminen paljastaa, ettei se toimittajan elämä ja urakaan niin auvoista ole aina ollut. Kovia on Istala joutunut kokemaan, mutta voittajana selvinnyt.

Istala, P. 2012. Ristivetoa ja muita kertomuksia elämästä. Siltala, Helsinki. 536 s.

Ystävänpäivä

Hyvää Ystävänpäivää kaikille !
(14.2.2013)

Suomen Rengastusatlas I

Osa kirjan takakannesta

Kirjan aukeama, s. 16-17

Kirjan aukeama, s. 24-26

Juuri julkaistu Suomen Rengastusatlas I on tutkijoille, alan harrastajille, luonnonsuojelijoille ja muille linnuista kiinnostuneille ainutlaatuinen tietopaketti. Sitä paitsi teos on upea: sivut miellyttävät esteettistä silmää ja teksti on selkeän yleistajuista.

552-sivuinen kirja painaa 2,5 kg, joten eväsreppuun linturetkelle sitä ei kannata pakata.

Kirjan johdantosivut ennen lajikohtaisia katsauksia valottavat, antavat tietoa mielenkiintoisesti tutkimusmenetelmistä, rengastushistoriasta, rengastajista, rengaslöydöistä jne.

Kaiken kaikkiaan Rengastusatlas on mielenkiintoista luettavaa pitkäksi aikaa ja saanee luontoa seuraavan maallikonkin uteliaisuuden heräämään.

Aikamoinen työsarka tämän arvokkaan kirjan tekijöillä on ollut.

Onnittelut heille kaikille merkittävästä työstä!

Saurola, P., Valkama, J., Velmala, W. 2013. Suomen Rangastusatlas. Osa I. The Finnish Bird Ringing Atlas Vol. I. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. 552 s.

P.S. http://yle.fi/radiosuomi/template/export/areena.jsp?clip=1786609

Seminaari metsälakiesityksestä

Kirkkokatu 6, Helsinki (11.2.2013).

Suomen Metsätieteellisen Seuran järjestämä seminaari metsälakiesityksestä kiinnosti monia. Tieteiden talon sali oli tupaten täynnä.

Minua kiinnosti kuulla ”livenä” lähinnä tutkijoiden näkökulmia metsälakiesitykseen ja mahdollisia keskusteluja ja kysymyksiä.

Ohjelma oli rakennettu mielenkiintoiseksi: Aiheina olivat: metsälakiesityksen esittely, metsien monimuotoisuus, puuntuontannon taloudelliset vaihtoehdot ja metsähoito ja -kasvatus.

Aiheista voi jo päätellä, että metsälaki vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan moneen suuntaan, vaikka sillä sanotaan olevan vain ”ohjaava merkitys”. Laki koskee niin metsänomistajia kuin yritystoimintaa, teollisuutta ja monipuolista monimuotoisuutta.

Lain tavoitteena ja tarkoituksena on edistää metsätaloudessa kannattavuutta ja motivoida ja selkeyttää sekä vaikuttaa positiivisesti metsien monimuotoisuuteen. Sen toivotaan parantavan metsätalouden reakoivuutta ja selkeyttävän metsänhoidollisia toimenpiteitä.

Lain plussana voi nähdä sen, että metsänomistajan valinnanvapaus lisääntyy ja metsänhoito, metsänkasvatusmenetelmät monipuolistuvat; monenlaisia ratkaisuja sallitaan.

Ongelmana taas on, että joitakin käsitteitä ei ole laissa selkeästi määritelty, kuten toimenpiteen alueellinen yksikkö, siis miten yksikkö rajataan tai mitä sillä tarkemmin tarkoitetaan jne. Metsälain toimivuudestakaan ei ole varmuutta, eikä siitä mitä se tuo tullessaan.

Metsälaki uudistuu ja nyt on kannanottamisenaika, kuten maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja Juha Ojala totesi metsälakiesityksen esittelyssään.

Jostain syystä keskustelu seminaarissa jäi todella vaisuksi. Ehkä ajanpuutteen vuoksi, tai yleisö oli vain varovainen sanomisissaan. Ehkä kuitenkin siksi, kun tutkijoiden puheenvuorot selkeyttivät lakiesitystä; he argumentoivat kattavasti metsälakiesityksen plussia ja miinuksia.

Keväällä esitys menee eduskunnan käsiteltäväksi, joten nyt ei metsänomistajan kannata olla välinpitämätön eikä tietämätön vaan aktiivinen toimija.

Matkalla Helsinkiin

Helsingin keskustan tuntumassa  oli loskaista ja likavettä kaikkialla (11.2.2013),

silti siellä oli kaunista, sillä valkoinen lumi avoimilla paikoilla, puissa jne. koristi ja pehmensi näkymää satumaiseksi.

Matkalla Helsinkiin, kun olin menossa kuulemaan tutkijoiden näkökulmia metsälakiesitykseen, pohdin vielä kirjojen hamstraamisvimmaani.

Hamstraan kirjoja, koska

• yritän kompensoida jotain lapsuudessa koettua vajetta, puutetta
• lapsuuden ja nuoruuden lukemisintoani rajoitettiin; lukemiseen uhrattua aikaa ei arvostettu
• kotona ei ollut kirjoja, joita olisin halunnut lukea
• kirjahamstraus on tiedostamaton addiktio tai
• yksinkertaisesti minusta on kivaa omistaa kirjoja, tarttua johonkin niistä silloin, kun itselle parhaiten sopii
• koen kirjojen lukemisen hyödylliseksi, sillä lukeminen on omiaan karistamaan ennakkoluuloja ja kasvattamaan suvaitsevuutta
• koen kirjoista keskustelun toisten kanssa rentouttavaksi; on avartavaa kuulla toisten näkökulmia luetuista
• kuvittelen nyt olevan – ja tulevaisuudessa vielä enemmän – aikaa tutustua tiettyyn kirjailijaan, taikka tutustua uusiin tuntemattomiin, mutta arvostettuihin kirjailijoihin
• edullisen, melkein ilmaisen kirjan on helppo hylätä, jos se ei miellytä tai kosketa, lukemisen voi jopa keskeyttää.
• olen utelias lukemaan uusista maailmoista, ihmissuhteista, koetun ilmauksista ja metaforista
• ainainen tarve saada vaikutteita, kasvaa ja kehittyä ihmisenä.

Tuollaisia seikkoja, ehkä sinä keskit lisää, mikä yleensä voisi olla hamstrauksen syynä?

Brunssilla

 

Asta oli kutsunut jälleenmyyjiään brunssille kotiinsa. Heidän talvinen pihapiirinsä on tunnelmallinen. Lumihiutaleet leijailivat, palokärki nakutti pylväässä ja erilaiset pikkulinnut visersivät puissa ja pensaissa.

Astan herkullinen brunssipöytä
 

Nautimme ihanista itsetehdyistä laskiaispullista ja Macaron-leivoksista.

 

Hyvää Laskiaissununnuntaita!

Kirjahamstraajat

Siinä niitä on - kirjoja monenlaisia - ja lukemista piisaa.

Lainan päivänä (pe 8.2.) sai kirjastossa pakata kolmella eurolla kangaskassin täyteen poistettuja kirjoja.

Siskoni soitti ja sanoi, että nyt mennään katsomaan mitä siellä on.

No, olihan siellä vaikka mitä. Yksi huone täynnä kirjalaatikoita, joista sai valita mieleisiään.

Siskoni innostus oli tarttuvaa. Kahden tunnin kuluttua poistuimme minä kolmen ja hän viiden kassin kanssa. Juuri ja juuri saimme kirjakassimme raahattua autoon.

Ymmärrän, miksi siskoni intohimoisena lukijana hamstrasi taidekirjoja, klassikoita ja muita hyödyllisiä kirjoja. Ne olivat tarpeen paitsi hänelle itselleen niin myös tyttärelleen ja tyttären lapsille.

Omaa kirjahamstraamistani en ymmärrä.

Kotikirjastoni on järjestelemättä ja kirjoja on kaapeissani lukematta vaikka kuinka. Silti otin lisää, vaikka luulin jo päässeeni kirjavimmastani., mutta ei.

Valitessamme ja raahatessamme kirjoja meillä oli hauskaa; mekastimme kuin pienet lapset.

Illalla soitin siskolleni: Mitä sinä teet, et kai lue kirjaa? Ja taas naurettiin.

Päivä Naantalissa

Pikkuserkkuni kanssa teimme kävelylenkin Naantalin kylpylän lumisessa ympäristössä (7.2.2013).

Lenkin jälkeen kahvittelimme, muistelimme ja katselimme vanhoja valokuvia.

Parkkipaikka oli autoja täynnä, mutta sisällä oli rauhallista; vain jokunen pariskunta lounastamassa.

Aurinkoa ei näkynyt. Valkoinen ja puhdas lumi sai maisemat näyttämään upeilta.

Kaiken kaikkiaan minusta meillä oli rentouttava päivä.

Monot löytyivät...

Nykyään monoja taidetaan nimittää hiihtokengiksi.

 

Hienot, nahkaiset ”kilpahiihtäjän”mononi löytyivät komeron perukoilta.

 

 

Tuli vielä sen verran lunta, että saatoin nyt kokeilla hiihtämistä pitkästä aikaa.

Alku oli hoipertelevaa. Monot tuntuivat alussa jäykiltä. Kummasti vaan sieltä jostain tuli esiin entinen hiihtotyyli. Herkässä oli kuitenkin tasapainon menetys – varovainen piti olla.

Kapeat tikkusukseni olivat tosi liukkaat menemään. Kauemmas en vielä tohtinut lähteä, enkä alamäkeä laskettelemaan.

Siinä talomme läheisyydessä sompaillessani ensimmäiseksi hajosivat suksisauvojen sommat pieniksi muovin palasiksi.

Seuraavaksi, kun riisuin sukset, huomasin toisen monon pohjan irronneen. Ihmettelin mistä se kopse tulee. Toivottavasti pohjan saa liimattua.

Tämän päivän hiihtorupeamastani sain ruksin Folkhälsanin kuntoilukorttiin (kuntoilukampanja on ajalla 1.2. – 30.4.2013) ja hyvän mielen.

Lisää kevään merkkejä

Vähäjoki 3.2.2013

Pajunkissat ovat jo suuria

Kevättä ilmassa

Kiva, kun minulle otettiin potkukelkka alas vintin perukoilta (27.2.2013). Sillä on hyvä polkaista roskikselle ja postilaatikolle.

Nämä vanhat sukset kärkisiteineen olivat myös siellä vintin orrella. En tiedä uskallanko laittaa niitä jalkaan, näyttävät aivan tulitikuilta. Ostin ne aikoinaan painoni mukaan, joka oli sillon vallan muuta kuin nyt. Monot kun vielä löydän... 

Parhaimmat hiihtokelit ovat täällä ohi, ehkä, voihan tulla vielä kunnon takatalvi lumipyryineen.

Kevät taitaa tulla vauhdilla. Puut havisevat ja lintuset visertelevät siihen malliin.

Kun katson ulos, ikkunan takana on parvi kirjavia pikkulintuja. Ensin luulin tilhiksi, mutta ovat pienempiä ja kirjavampia, olisivatko peippoja. Näen muitakin lintuja. Lentelevät niin vilkkaasti, etten ehdi tunnistaa - nyppivät milloin puun runkoa, milloin lumetonta maaläiskää.

Lumi kaikkoaa pikkuhiljaa pihastamme, vesi tipahtelee räystäiltä, välillä aurinko kurkistaa pilven takaa ikään kuin miettien, olisko jo aika tulla esiin pidemmäksi aikaa.