Istala muistelee

Paljon on lunta Viikin kampuksellakin (HY, 15.2.2013).

Päivi Istala kuvaa muistelmissaan avoimesti lapsuuttaan, perhettään, avioliittoaan ja -eroaan, yksinhuoltajuuttan jne.

Kirjan lukeminen saa peilaamaan omia kokemuksiani samoilta vuosikymmeniltä.

Juuri se on parasta muistelmien lukemisessa, kun rivien välissä palautuu muistiin sellaisia omia elettyjä hetkiä, joiden on luullut jo aikoja sitten unohtuneen.

Istala on luonut pitkän uran toimittajana ja teatteriohjaanana. Hänen radio-ohjelmansa, kuten Ristivetoa, Naisten tunti ja Moninainen, olivat aikoinaan suosittuja.

Istala on tarkka kuin kielipoliisi median oikeakielisyydestä: ”…lukuun ottamatta uutistoimitusta. Siellä ollaan sentään vähän tarkempia. Kaameudet liittyvät niin suomen kielioppiin kuin vieraskielisiin nimiin ja käsitteisiinkin. Ja artikulaatioon.”

Nuorten yleissivistyksen puutekin häntä arskarruttaa. Tätä hän kuvaa hauskasti esimerkeillä.

Kirjan lukeminen paljastaa, ettei se toimittajan elämä ja urakaan niin auvoista ole aina ollut. Kovia on Istala joutunut kokemaan, mutta voittajana selvinnyt.

Istala, P. 2012. Ristivetoa ja muita kertomuksia elämästä. Siltala, Helsinki. 536 s.