Pääsiäinen meni

Pääsiäinenkin meni sitten menojaan – nyt alan odottaa vihreää ja vehreää kevättä. 

Toisena pääsiäispäivänä pääsin pienelle kierrokselle sähköauton kyydissä. Pehmeästi ja sutjakkaasti menopeli kulki. Kuljettajan ei tarvinnut kuin pitää ratista kiinni ja vähän ohjailla. Kiva olisi tällainen melkein äänetön biili omistaa!

Kovasti tuli tänä pääsiäisenä herkuteltua: on syöty yllin kyllin täytekakkua, mämmiä ja suklaamunia. Ensimmäien huhtikuuta jätän herkut vähemmälle ja lisään lenkkieni pituutta.

Lenkkireitti

Lenkkeilyni helpottuu Spurilan suunnalla. Silta on korjattu!

 

Hienoa, enää ei tarvitse kävellä edestakaisin tätä mieluista ja vaihtelevaa lenkkiä! Nyt voin mennä ympäri - ehkä parikin kertaa. Yksi kierros kun on vajaa kuusi kilometriä.

21.3.2016



22.3.2014

Kevät taisi olla pari vuotta sitten paljon pidemmällä. Harjoittelin tuolloin ahkerasti ensimmäistä Caminoani varten.

Espanjan kielen opiskelu

Viime viikolla pienen tauon jälkeen jatkuivat espanjan kielen tunnit opistolla. Illalla on taas opetussessio.

Tuntuu, etten millään saa mahdutettua kielenopiskelua päiviini. Aika valuu kaikenlaiseen mukamas tärkeämpään tekemiseen. Paitsi että harjoittelen välillä laiskanpuoleisesti, tuntuu myös, ettei mieleeni tartu mitään, siis että voisin muistaa paremmin. 
Ihan nolottaa mennä tunnille ja tekee mieli olla menemättä. Mutta kun tuo tunne on pahimmillaan, olen ottanut tavakseni palauttaa mieleeni Martan innostavan olemuksen ja opetustyylin. Ja kun hän sanoo, että kieltä on harjoitettava kuin lihasta, että harjoittele, harjoittele ja harjoittele. Ja minä kun näköjään oletan oppivani pelkästään katselemalla kirjoista kielioppia, tehtäviä ja sanastoa.

No uskaltaudun kuitenkin tunnille – Martan pirteys kannustaa sinne. Virkistävää on nähdä tunnilla myös toisia opiskelijoita.

***

Toisinaan muistelen ja katselen vuoden 2014 ja 2015 postauksiani vaellusmatkoiltani. Muistelen miten siellä asioidessani puheeni vääntyi herkästi englanniksi juuri heikon espanjan takia.

Yllättävää sen sijaan oli, miten pienellä espanjan sanavarastolla ymmärsin mistä oli kyse. Monesti valittaessani huonoa kielitaitoa, että puhun paremmin sitä ja sitä kieltä, minulle sanottiin, että ajattele nyt emme osaa lainkaan suomea. No niin tästäkin muistelemisesta saan motivaatiota painella taas tunnille, aina sieltä jotain tarttuu, jollei muuta niin virkeä mieli.

P.S. Yleensä päivitin blogia iltaisin vaellusetapin jälkeen ja aika väsyneenä; se näkykin teksteistäni. Muistan suunnitelleeni niiden muokkausta paremmiksi myöhemmin matkalta palattuani, mutta jäänyt on. Keväällä 2014 vaellukseni Camino de Santiagon (St-Jean-de-Port – Santiago de Compostela) päiväkohtaiset muistinpanot sain kirjoitettua puhtaaksi, noin 86 sivua, mutta siihen se jäi, muokkaamattomaksi - toistaiseksi. 

Raasepori - Fiskari

Eilen piipahdettiin Fiskarsissa. No, ei siellä sen kummempaa – kovin oli rauhallista ja hiljaista – tähän aikaa vuodesta.

Sää oli harmaan pilvinen ja vähän kalsea. Silti siinä keskustassa, vanhan miljöön tuntumassa oli mukava käyskennellä. Ja miten sattuikin, että koskikara, tuo pieni lintunen, sirkutti aivan edessämme Fiskarijoen kivellä.

Ravintola Kuparipajassa nautin maukkaan yrttiemmer-vehnäannoksen juureksilla ja vuohenjuustolla.

Sunnuntaikävelyllä

Sunnuntaiaamu aukeni ankean harmaana ja pilvisenä. Silti päivä tuntui jotenkin keväisen valoisalta ja keveältä. Teki mieli, ennen kuin talvi vallan kaikkoaa, merenrannalle Karunaan.

Siellä se talvinen meri näkyy, kuusipuiden läpi. Mitä alemmas rinnettä tulin sitä vähemmän lunta.

Metsän vihreys näytti upealta, miten se olikin niin kauniin vihreä.

 

Oli tyyntä, oli hiljaisuutta, vain jää ritisi ja vaikeroi ikään kuin sanoakseen: kohta tästä on lähdettävä liikkeelle.