Tuntuu, etten millään saa mahdutettua kielenopiskelua päiviini. Aika valuu kaikenlaiseen mukamas tärkeämpään tekemiseen. Paitsi että harjoittelen välillä laiskanpuoleisesti, tuntuu myös, ettei mieleeni tartu mitään, siis että voisin muistaa paremmin.
Ihan nolottaa mennä tunnille ja tekee mieli olla menemättä. Mutta kun tuo tunne on pahimmillaan, olen ottanut tavakseni palauttaa mieleeni Martan innostavan olemuksen ja opetustyylin. Ja kun hän sanoo, että kieltä on harjoitettava kuin lihasta, että harjoittele, harjoittele ja harjoittele. Ja minä kun näköjään oletan oppivani pelkästään katselemalla kirjoista kielioppia, tehtäviä ja sanastoa.
No uskaltaudun kuitenkin tunnille – Martan pirteys kannustaa sinne. Virkistävää on nähdä tunnilla myös toisia opiskelijoita.
***
Toisinaan muistelen ja katselen vuoden 2014 ja 2015 postauksiani
vaellusmatkoiltani. Muistelen miten siellä asioidessani puheeni vääntyi herkästi
englanniksi juuri heikon espanjan takia. Yllättävää sen sijaan oli, miten pienellä espanjan sanavarastolla ymmärsin mistä oli kyse. Monesti valittaessani huonoa kielitaitoa, että puhun paremmin sitä ja sitä kieltä, minulle sanottiin, että ajattele nyt emme osaa lainkaan suomea. No niin tästäkin muistelemisesta saan motivaatiota painella taas tunnille, aina sieltä jotain tarttuu, jollei muuta niin virkeä mieli.
P.S. Yleensä päivitin blogia iltaisin vaellusetapin jälkeen ja aika väsyneenä; se näkykin teksteistäni. Muistan suunnitelleeni niiden muokkausta paremmiksi myöhemmin matkalta palattuani, mutta jäänyt on. Keväällä 2014 vaellukseni Camino de Santiagon (St-Jean-de-Port – Santiago de Compostela) päiväkohtaiset muistinpanot sain kirjoitettua puhtaaksi, noin 86 sivua, mutta siihen se jäi, muokkaamattomaksi - toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti