Vuonna 2020

 Kertailessani nykyistä vuotta niin se ei ollut muuten hullumpi vuosi ankeasta koronavuodesta huolimatta. 

Tammikuussa Saariston polun vaellus noin 11,6 km. Sen jälkeen aloinkin koko kevään ajan tehdä pidempiä lenkkejä. Tähtäimenä oli lähteä pyhiinvaellusreitille Espanjaan, mutta se meni pandemian takia mönkään. 

Helmikuussa oli mielenkiintoiset Caminopäivät Tampereella, tuli ahnehdittua mustaa makkaraa. 

Huhtikuun lopulla aloitin taimikonraivaukset palstalla. Sitä varten justeerattiin raivaussahaa ja hankittiin oivallinen akkumoottorisaha. Mahdottoman kivaa aikaa, sain apuvoimia ja rastattiin siellä taimien kyljessä. 

Raivaushommaa ahnehdin liikaa, aivan kuin olisin ollut superkunnossa. Juhannuksen aikoina olinkin sitten lähes toimintakyvytön kolmen kuukauden ajan. Alkoi sen päiväinen juokseminen lenkkien sijasta terveyskeskuksessa, verikokeissa, fysioteramiassa ja osteopaatilla. Onneksi ei mitään vakavaa ilmennyt: ylikunto, kehon kuivuminen – jotain tuon tapaista, mutta veti kuntoni nollaan. Siitä kärsiä vieläkin, sillä nyt on tekemistä päästäkseni edes keväiseen kuntoon. No, periksi ei anneta. 

Marras- joulukuussa opiston dekkarikurssi oli kiva ja jännä. En olisi uskonut, että saan dekkarinovellin aikaiseksi. 

No, nuo nyt tuli mieleen mainita tässä vuosiyhteenvedossani. 

Iloa, valoa ja kaikkea hyvää uuteen vuoteen 2021!

Lunta sittenkin

Juuri eilen puhuin lumettomuudesta, niin eikös aamulla ollutkin maa ohuen lumikerroksen peittämä. Ei kuitenkaan pitkään, suli siitä sitten sohjoksi ja lähes olemattomiin.

Hyvä kun tuli katsottua Icebugit valmiiksi. Ne vaan jalkaan ja menoksi. Oikeastaan ei ollutkaan liukasta, suojakeli näet. Mutta hyvät olivat jalassa, estivät jalkateriä lipsumasta sohjokohdissa. 

* 

Tällä kertaa mietin astellessa, että mikäs mua on veltostuttanut ts. pidättänyt viime aikoina lähtemästä useammin lenkille. Jouluaikaakaan en voi kokonaan syyttää eikä arkitoimia. 

Kyllä yksi syy on lukuvimmani: kirjat, kirjat, lukematon määrä kirjoja lukematta. Toiseksi kynäileminen ja kolmanneksi sanoma- ja muut lehdet. Kaikki nuo vaativat liikaa istumista ja paikallaan oloa. Liikkumattomuus ja paikallaan olo, se jos mikä veltostuttaa! 

No, mitä tehdä? Suunnitelmallisuutta näihinkin puuhiin, mikä tarkoittaa valintoja; tarkemmin valittava miten paljon käyttää aikaa mihinkin puuhaan. Jaahas, nyt tulenkin ajankäyttöni rustaamiseen. Siihen en ryhdy! Riittäköön priorisointi: Liikunta ykköseksi! Miksi? sitäkin on hyvä miettiä, vaikka seuraavalla lenkillä. Miettiä ihan vaan motivaation takia.

Lumeton Vähäjokipolku

Maisemat ovat lumettomia, ei ole lunta valaisemassa hitustakaan. Ainoa valkoinen läiskä on tienpenkkaan heitetty tai kulkeutunut kasvomaski. 

Pihamaallamme sellaisen kun näin, hihkaisin: Nyt on löytynyt uusi vieraslaji!

Vaikka Vähäjokipolku on lumeton, on se paikoitellen jäinen. Mutta ei vaaraa, pitää vaan astella kunttaisella penkalla. Ja jos on oikein paha paikka, lisää vaan vauhtia niin eipä ehdi kupsahtaa. 

Tuli kyllä mieleen etsiä Icebugit ja kävelysauvat framille. Olisivat sitten ovensuussa valmiina siltä varalta, että tiet liukkaammiksi muuttuvat. 

Päivän lenkillä tuli sekin mieleen, että olen tässä jo tovin kuntoilun kanssa vetkutellut. Nyt on korkea aika laittaa taas uusi vaihde päälle. Se tarkoittaa, että enemmän suunnitelmallisuutta lenkkeilyyni. Ja se taas meinaa, että nousujohteisuutta km-määriin, -aikaan ja myös vaihtelevuutta harjoitteluun. 

Näihin tykö myös voimaharjoittelua, tietysti, miten sitä muuten voimaa ja kestävyyttäkään saa… No, katota, iisisti otan, vaikka R tuossa kannustaa: ”Sun pitää alkaa harjoitella kaksi kertaa päivässä!”