Kertailessani nykyistä vuotta niin se ei ollut muuten hullumpi vuosi ankeasta koronavuodesta huolimatta.
Tammikuussa Saariston polun vaellus noin 11,6 km. Sen jälkeen aloinkin koko kevään ajan tehdä pidempiä lenkkejä. Tähtäimenä oli lähteä pyhiinvaellusreitille Espanjaan, mutta se meni pandemian takia mönkään.
Helmikuussa oli mielenkiintoiset Caminopäivät Tampereella, tuli ahnehdittua mustaa makkaraa.
Huhtikuun lopulla aloitin taimikonraivaukset palstalla. Sitä varten justeerattiin raivaussahaa ja hankittiin oivallinen akkumoottorisaha. Mahdottoman kivaa aikaa, sain apuvoimia ja rastattiin siellä taimien kyljessä.
Raivaushommaa ahnehdin liikaa, aivan kuin olisin ollut superkunnossa. Juhannuksen aikoina olinkin sitten lähes toimintakyvytön kolmen kuukauden ajan. Alkoi sen päiväinen juokseminen lenkkien sijasta terveyskeskuksessa, verikokeissa, fysioteramiassa ja osteopaatilla. Onneksi ei mitään vakavaa ilmennyt: ylikunto, kehon kuivuminen – jotain tuon tapaista, mutta veti kuntoni nollaan. Siitä kärsiä vieläkin, sillä nyt on tekemistä päästäkseni edes keväiseen kuntoon. No, periksi ei anneta.
Marras- joulukuussa opiston dekkarikurssi oli kiva ja jännä. En olisi uskonut, että saan dekkarinovellin aikaiseksi.
No, nuo nyt tuli mieleen mainita tässä vuosiyhteenvedossani.
Iloa, valoa ja kaikkea hyvää uuteen vuoteen 2021!
P.S. Muistui vielä elokuinen Launokorven bussiretki Saaristomeren rengastielle. Ihan mahtava reissu merellisiin saaristokyliin.
VastaaPoistaVanhan vuoden viimeisinä tunteina muistui vielä hupaisa kokemus: yönukkuminen riippumatossa. Sekin oli elokuussa.