Lumeton Vähäjokipolku

Maisemat ovat lumettomia, ei ole lunta valaisemassa hitustakaan. Ainoa valkoinen läiskä on tienpenkkaan heitetty tai kulkeutunut kasvomaski. 

Pihamaallamme sellaisen kun näin, hihkaisin: Nyt on löytynyt uusi vieraslaji!

Vaikka Vähäjokipolku on lumeton, on se paikoitellen jäinen. Mutta ei vaaraa, pitää vaan astella kunttaisella penkalla. Ja jos on oikein paha paikka, lisää vaan vauhtia niin eipä ehdi kupsahtaa. 

Tuli kyllä mieleen etsiä Icebugit ja kävelysauvat framille. Olisivat sitten ovensuussa valmiina siltä varalta, että tiet liukkaammiksi muuttuvat. 

Päivän lenkillä tuli sekin mieleen, että olen tässä jo tovin kuntoilun kanssa vetkutellut. Nyt on korkea aika laittaa taas uusi vaihde päälle. Se tarkoittaa, että enemmän suunnitelmallisuutta lenkkeilyyni. Ja se taas meinaa, että nousujohteisuutta km-määriin, -aikaan ja myös vaihtelevuutta harjoitteluun. 

Näihin tykö myös voimaharjoittelua, tietysti, miten sitä muuten voimaa ja kestävyyttäkään saa… No, katota, iisisti otan, vaikka R tuossa kannustaa: ”Sun pitää alkaa harjoitella kaksi kertaa päivässä!”