Päivät rientävät, tuskin hipaisevat

Tämän vuoden aikana olen aina välillä lukenut Virginia Woolfin suomennettuja teoksia. Parhaillaan on menossa hänen viimeisensä päiväkirja, siis viides. 

Tänään osuin vuoden 1937 merkintään:

Tiistai, 30. marraskuuta Kyllä, on tosiaan marraskuun loppu, & päivät ovat vilisseet kuin koirajono ketun perässä, koska (---) (Virginia Woolf: Päiväkirja V. Suomentanut Ville-Juhani Sutinen) 

Merkintä hipaisi, itsellä näet sama tunne, että päivät ovat lentäneet, eikä oikein uskoisi, että huomenna on jo joulukuun ensimmäinen päivä.

 *

Ruusut on nyt havutettu, myöhäiseen jäi, ehkei kuitenkaan liian.

Ihmeen pitkään on tämä ruusu loistanut.

Luonto on pysähtynyt, aavemaisen hiljainen, lumipeitettä odottanee, Parainen sunnuntaina 29.11.2020.