Hehkuva omenapuu

 Omenapuun kukat ovat valloittaneet minut - jokainen nuppu, jokainen auennut kukka edustaa kesän kauneutta, valoisuutta, hempeyttä...

 

Vanha omenapuu jaksaa vielä ylättää hehkullaan. Lämpimän helteiset päivät ovat saaneet sen oikein nauramaan.

Hempeää kukintaa

Alkukesällä hempää kukintaa on kaikkialla – ei tarvitse kauas pihapiiristä mennä.

 

Usein harmillinen voikukkakin voi olla kaunis

kuin myös viinimarjapensaan kukinta. Kuivaa alkaa olla - kohta sadevesitynnyri on tyhjä.

Mielestäni varsinaista hempeyttä edustaa kyllä omenapuun kukat.

 

Metsä on mun puutarhani

Tänään oli upea raivauspäivä, lämmintä riitti. Löysin sentään välillä varjoisan rinteen, jossa istahtaa ja juoda kupposet kahvia. Virkistävää katsella alkukesän vehreyttä ja nuoria taimia, jotka vaan jaksavat pinnistää ja kasvaa kovasta talvesta huolimatta.

Aina ei tiedä, onko hirvi vai minä ollut liikkeellä.

Paikoitellen on aika rehevää. Kovaa puuhaa, että saan raivattua kaikki piiskaajat taimen ympäriltä. Niin, se raivaussaha olisi poikaa... Varovainenkin saan olla, etten kompastu. Viimeksi vähän lentelin, onneksi oli lasit silmillä ja hanskat käsissä, niin ei siinä kuinkaan käynyt.

Aamulla näyttivät nuput omenapuussa osittain auenneen hempeiksi kukiksi.

Marjapensaiden fiksausta

Innostuin kuitenkin rensaamaan vanhojen viinimarjapensaiden alustoja.

 

 
Ensin vähän möyhennystä ja rikkaruohojen poistoa, sitten Biolan luonnonlannoitetta ja lopuksi hyvää mustaa puutarhamultaa päälle.

Niin ja aivan lopuksi kannoin kastelukannullisen per pensas sadevettä tynnyristä.

Vähän myöhään tämä innostus tuli, sillä pensaat jo lopettelevat kukintaansa.

 

 

Hyvin ovat  taimet lähteneet kasvamaan. Muutaman päivän päästä laitan ne Biolan kasvusäkkiin.

Raivaustyö kannattaa

Vihdoin sain aloitettua raivaushommelit. Alueella, joka ennen on raivattu - lähinnä reikäperattu, siis tehty kasvutilaa taimen ympärille - taimet ovat jo aika vankkoja.

Vanha omenapuu taitaa jaksaa kukkia tänä vuonna, ainakin on jo ilmestynyt kauniin heleät nuput.

Kaunista viikonloppua!

P.S. Tässä lisää tasokkaita Glenn Nylundin matkakuvia:

http://issuu.com/codeddesign/docs/bilstereo

Puhdistavaa sadetta

Helteisten päivien jälkeen vähäinen sateen tihutus tuntuu mukavalta.

No niin, saatiin sitten asfaltti näillekin "vilkasliikenteisille" kulmille.

Kyllä nyt kelpaa tätä baanaa pitkin hurjastella ja kaasutella.

Iltapalaksi Sipilää ja Zilliacusta

Kirja kerrallaan lyhennän kirjakasaani, siis niitä kirjastosta poistetuista hamstraamiani kirjoja. Välillä tulee pidettyä taukoa, välillä tulee tartuttua johonkin kasan päällimmäiseen, satunnaisesti.

Luetun laitan sitten eteenpäin. Viimeksi vein Helsingin kirjastoon Viikkiin. Siellä on hylly, johon voi laittaa lukemansa ja ottaa tilalle toisen, jos haluaa.

Ensiksi luettu on siis Helvi Sipilän muistelmateos Naisena ihmiskunnan asialla (1999, WSOY), toim. Kaija Valkonen.
Sipilä (1915–2009) teki pitkän ja tärkeän uran ihmisoikeuksien puolustajana ja naisten asioiden edistäjänä. Kirjassa on paljon valokuvia kodista, nuoruudesta, perheestä, työelämästä jne. Ne kuvaavat hyvin aikaa ja tuovat hänet ja elämänsä lähelle lukijaa.

Toinen oli:
Jutta Zilliacus: Uusille poluille. Suom. Irmeli Järnefelt (1987, Tammi)
Vanha aika, menneet vuodet tästäkin kirjasta henkii, mutta ah niin tuttua kuultua, luettua ja koettuja aiheita. Täytyy todeta, että aika räväkkä nainen Jutta on aikanaan ollut - nykynaisista vertaista on vaikea keksiä – suorasanainen ja ajankohtaisiin asioihin tarttuva.

Vahingossa tämä tuli luettua ensin, vaikka kasan joukossa näyttää olevan myös kirja vuodelta 1986 Tienhaarassa.

Virkistävää luettavaa molemmat luetut; sain kurkistella toisten elämiin yhteiskuntavaikuttajina, ja samalla avautui näkökulmia historiaan, politiikkaan ja niin edelleen.

Gerbera puhdistaa kuulema huoneilmaa, vähentää bentsiinipitoisuutta (C6H6).

Sopivasti helluntaiksi tulppaanit levahtivat kukkimaan.

P.S. Ohessa saamani linkki ihastuttavaan kuvareportaasiin:

http://issuu.com/codeddesign/docs/malaga_sevilla_2010

 

 



Kasvun ja viherryksen aikaa

Suurkiitos K näistä kirsikkatomaatin taimista, jotka sain äitienpäivänä! Niin, ja hyvästä hoito-ohjeesta. Mukava seurailla, miten ne kesän mittaan kasvavat .

Tänään taisi tulla lämpöennätys - iltapäivällä oli varjossa +23 astetta. Kaikkialla vihertää, satakielet lurittelevat ahkerasti, rentukat kukkivat ja 

kesän vehreys on jo alullaan.

Varma kesän merkki: mattoja kuivumassa matonpesupaikalla.

Äitienpäivänä

Tulppaainuput melkein auki äitienpäiväaamuna - ehkä iltapäivällä aukeavat, sillä on lämmin päivä tulossa.

Valkovuokot ja pystykiurunkannukset (nunnayrtit) kukkivat pihallamme valloittavasti.

Siellä kaukana purjevene seilaa (näkyy kun oikein tihrustaa).
 

Tänään päättyi haudanhoitovuoroni. Perjantaina vein pienen äitienpäiväruusun, jospa jaksaisi jonkin aikaa kukkia. Aikaisemmin viemäni orvokit ovat pieniä, mutta ovat sentään säilyneet muutamista pakkasöistä. Esikot ovat tulollaan, mutta liljoista ei näy merkkiäkään – taisivat menehtyä kovassa talvessa.



Hyvää ja kaunista äitienpäivää kuin myös suomalaisuuden päivää!

 

P.S. Tulppaanit pysyivät nupullaan koko äitienpäivän, aukenivat harveksaltaan ja yksitellen 15. ja 16.5. alkaen.

Kirkkoranta helatorstaina

Kauniita ja lämpimiä toukokuisia päiviä!

Bussilla Helsinkiin

Aamulla ennen lähtöä Helsinkiin lämmin sade kasteli pihamaamme kunnolla. Ei sadetta kuitenkaan pitkään jatkunut, vaan loppui juuri sopivasti, kun piti lähteä bussipysäkille.

Olisi ollut sateen jälkeen hyvä jatkaa haravointia – ei olisi pölissyt eikä tuultakaan ollut kuin nimeksi. No, sen ajatuksen unohdin bussipysäkillä, kun katselin pilkistävän auringon valossa keväisiä puita, pensaita ja kuuntelin pikkulintujen viserrystä. Niin, olen bussilla menossa tapaamisiin Helsingissä.

Bussissa on mukavaa katsella ohikiitäviä maisemia. Näen siellä talven rikkomia teitä, liejuisia ja tukkeutuneita ojia, ruskeaksi maatunutta heinää, orastavaa vihreyttä siellä täällä. Annan ajatusten virtailla ajovauhdin mukana – bussin keinahtelut rentouttavat – katson taas ulos. Siellä näkyvät talvehtineet viljelyspellot, joilla linnut vierailevat. Näen ojanpientareilla valtavina mättäinä kullankeltaisia leskenlehtiä. Ajattelen taimikkoani, blogiani, muiden blogeja, vaeltamistoivettani, artikkelin kirjoittamista, sukututkimusta… Näistä ja muista pohdiskeluista havahdun, kun kuulen jonkun repäisevän sanomalehdestä sivun talteen – ele tuntuu tutulta.

Edelleen pistävät silmään kauniin vihreät mäntytaimikot, joiden seasta pilkistävät somasti keltaiset leskenlehdet ja valkovuokkomättäät. Bussin korkeuksista näkyvät hyvin siististi tehdyt metsänhoitotyöt. Niitä olisi näihin aikoihin hyvä tehdä minunkin, ei olisi hyttysiä eikä liian lämmintä.

Katselen välillä toisia matkustajia. Katseeni pysähtyy lehteä selailevaan naiseen, jolla on silmillään kahdet silmälasit päällekkäin – jännä oivallus.

Ja taas roskia, roskia ja maansortumia… kuittaan ne ajatuksella: tulee erikoisen lämmin ja mielenkiintoinen päivä. Näin myös kävi.

 

Hyvää ja kaunista helatorstaita!juuri

Jälleen tutkimustyön pariin

Pitkän tauon jälkeen palasin tieteiden äärelle... mutta rennommin,

miettimään käsitteitä, teorioita ja käymään dialogiaa tekstien ja itseni kanssa.

Viileä alkukesä

Viileää on vielä ollut auringosta huolimatta, varsinkin yöt. Päivisin aurinko kuitenkin lämmittää tiiliseinän, mikä houkuttelee iltasella sisiliskon siihen lämmittelemään. Se ikään kuin pitää seinää pystyssä.  :)

Kevään ensimmäiset kukat, sinivuokot, krookukset, kevätesikot, leskenlehdet, valkovuokot jne. ihastuttavat joka vuosi - vuodesta toiseen.