Kahvitunti på svenska

Kahvitunti Café Astassa on mainio tilaisuus verestää ruotsinkielentaitoaan. 

Eilen oli syksyn toinen kokoontuminen. Keskusteltiin kahvikupposen äärellä rennosti mielenkiintoisista ja ajankohtaisista aiheista, esimerkiksi matkustamisesta. 

Ryhmä kokoontuu aina parillisen viikon keskiviikkoina. Kokoontumisessa on hyvää se, ettei tarvitse ilmoittautua; sinne voi vain piipahtaa jos sopii viikko-ohjelmaan tai on muutenkin asioilla. 

Kahvilan uudistuksen ja laajennuksen myötä modernissa ja valoisassa tilassa on rauhallista, minunkin vänkätä ruotsiani häiritsemättä muita asiakkaita. 

Seuraava Kahvitunti on siis keskiviikkona 17.10.2018. Kiva juttu ja aivan Paimion ytimessä!

Parainen: Some-utbildning

Paraisten kaupungintalolla oli eilen päivän pituinen Sociala medier-kurssi. Aivan alkeista aloitettiin.

Laura Johansson (Lvnroom Ab) luennoi ennen käytännönharjoittelua Facebookin, Twitterin, Instagramin, Blogin jne. ominaispiirteistä ja myös valokuvaamisesta ja videoinnista. 

Laura kertoi muun muassa siitä, millaisia seikkoja olisi hyvä huomioida päivityksissä. Sellaisia ovat esimerkiksi tavoitteellisuus, teemat, säännöllisyys, tavoiteryhmät (siis ketä haluat tavoittaa). 

Olisi hyvä suunnitella ja miettiä konkreettiset tavoitteet, miltä haluaa kuulostaa ja näyttää. No, kaikki tuo on hyvin tarpeellista yrityksille ja yrittäjille, jotta saavat tuotteensa tai palvelunsa ihmisille tiedoksi. Ja tietysti kaupaksi, jotta saavat elantonsa ja kasvunsa. 

 Harjoitellen hyvää tulee.

Tapahtuman järjestäjä: Paraisten kaupunki - Lähiruoka kasvuun Varsinais-suomessa hanke. Järjestäjä Margot Wikström huolehti, että kaikki sujui hienosti ja varmisti vielä iltapäivällä hienot kakkukahvit.

***

Minulle Some on lähinnä viihdykettä, kivaa puuhaa ja ajankulua. Esimerkiksi Facebookissa näen, tapaan ja kuulen ihmisistä, keskusteluista ja heidän puuhailuistaan, ei niin tärkeistä. Kuulen myös tulevista mahdollisista kiinnostavista tapahtumista, kirjallisuudesta ja tutkimuksista. Se on kaikki. Ilmankin voin olla ja hyvin. 

Enemmän olen koukussa blogiini, se kun on minulle enemmän päiväkirja kuin markkinointiväline.

Blogini on myös ikkunapaikka läheisilleni; saavat halutessaan kertaheitolla tiedoksi, missä kuljen, mitä teen, mikä on siis meininki milloinkin. 

Lisäksi se on verryttelyä muun kirjoittelun välillä, niin ja sen saan aina helposti valmiiksi. Toisin on muun kirjoittelun.

Mustalaisruhtinatar Turun konserttitalolla

Lauantaina sataa tihuutti melkein koko päivän. Meitä lykästi, kun saatiin yllättäen peruutusliput Turun Konserrtitalon päiväesitykseen sadepäivänä.

Viihdyttävä ja hauska Mustalaisruhtinatar operetti (unkarilainen säveltäjä Emmerich Kálmán,1915) oli ihan rattoisaa kuultavaa ja nähtävää.

Päiväesityksen päähenkilöinä olivat kabareelaulaja Sylva (Johanna Rusanen) ja ruhtinas Edwinin (Jyrki Anttila). Oli siinä hetkittäin tulta ja tuppuraa, ja helppo minun oli esityksen tunnelmaan ja rooleihin eläytyä ja liikuttua hienon musiikin myötä.

Pieni kamariorkesteri Salonkiorkesteri Operetta. Viulistia ei näy kuvassa, hän soitti hienosti.

Tammisaari: Lilla Galleriet

Olimme saaneet kutsun taiteilija Frank Wiklundin eiliseen näyttelyn avajaisiin. Taiteilijan tapaamisesta olikin jo vierähtänyt tovi. Se oli vuonna 2014 lokakuussa, kun kävimme Vaasa reissullamme tapaamassa häntä ateljeessaan Purmossa. 

Teos På parad, olja

No, eilen olikin vallan upea, aurinkoinen päivä meidän ajella Raaseporiin. Matkalla poikkesimme Fiskarsiin lounaalle (Ravintola Kuparipajaan), kahville Café Antiqueelle ja pienelle flaneeraukselle siinä somassa keskustassa. 

Kahvilassa minun piti herkutella mustikkapiirakalla. Pyysin siihen tykö jättikokoisen kermavaahtokeon, nam. 

Runsaan tankkauksen jälkeen jaksettiin painella Lilla Galleriehen taiteilijaa tapaamaan. 

Ateneum: Alice Neel

Syyskuun viimeinen päiväni vierähti Helsingissä. Sinne vilinään on aina mukava piipahtaa, oli sää sitten millainen tahansa.

Kovin tuulista olikin, mutta auringonpaisteista kuitenkin. Siinä tuulessa kaupunkinäkymien valokuvaaminen jäi. Sen sijaan kiiruhdin Ateneumiin tutustumaan Alice Neelin näyttelyyn. 

 

Ja kannatti käydäkin. Vaikuttavaa oli katsella hänen paljonpuhuvia taulujaan. Melkein kaikki olivat muotokuvia, jotkut hätkähdyttävän rohkeita, rujoja, väkeviä, paljon puhuvia. Tummilla ja vahvoilla väreillä Neel onnistuu ilmaisemaan kurjuutta, köyhyyttä ja häivähdyksiä mallien luonteenpiirteistä, kuten ylimielisyydestä, uhmakkuudesta ja ylväydestä. Kaiken kaikkiaan näyttely oli mielenkiintoinen!  

Sittemmin kävin Saaran kanssa syömässä lounasta, kokeilimme nyhtökaura-annosta. Ei hullumpaa, maukasta oli, tosin aika suolaista. Niin, sen verran suolaista, että sai minut huomauttamaan siitä tarjoilijalle.

Illemmalla leukaperät olivat kumman arat, ehkä seurausta paljosta puhumisesta ja nauramisesta Saaran kanssa tai nyhtökauran jauhamisesta.

Tammisaari

Tammisaari on merellinen ja vehreä kaupunki, siellä on aina kesäaikaan mukava visiteerata, satoi tai paistoi.

Itse nautin meren äärellä kuljeskelusta, pienestä veden loiskeesta ja seurasta.

No, eilen satoi ja satoi kunnolla, välillä sentään vähemmän, pikkuhiljaa tihuuttaen.

Sadeilmalla on hyvä poiketa näyttelyihin, pikkuputiikkeihin ja vaikka lounastaa läheisten seurassa.

Helene Schjerfbeckin (1862–1946) pieni näyttely Tammisaaressa on aina kiinnostava nähdä, uudelleenkin. Saman pihapiirin rakennuksissa voi tutustua 1700-luvun porvariston asuintiloihin ja halutessaan myös valokuvauksen ja kameroiden historiaan.

Päivän päätteksi saimme nauttia Pinjaisissa tuoreista pavuista jauhetusta kahvista  ja ah, niin maistuvaisesta itsetehdystä mustikkakakusta.

Tuorlan Vendla-rouva

Eilen osallistuin mielenkiintoiselle Vendla-rouvan historiakierrokselle Kaarinan Tuorlassa.

Pirteä "Vendla-rouva" kierrätti meitä kartanon miljöössä. Oli mukava kuulla hänen tarinointiaan.

Vendla Gustava von Willebrand oli toimelias nainen. Leskeksi jäätyään hän pisti töpinäksi; laitatutti maat ja mannut kuntoon, korjautti ja rakennutti uusia rakennuksia. Hänen toimestaan rakennettiin monet Tuorlan vanhoista säilyneistä rakennuksista, kuten Voutila (nyk. Tuorlan Majatalo, ravintola-kahvila) ja sepänpaja.

Kävelykierros alkoi Majatalon edustalta jatkuen vanhaa ja suojeltua Kuninkaantietä pitkin. Kuljimme kartanon päärakennuksen ja huvimajan sivuitse, ja samalla kuulimme Vendlasta ja rakennusten vaiherikkaasta historiasta.

Kävelymme jatkui kaartuen vasemmalle talousrakennusten, kasviviljelysten ja puutarhan vieritse päärakennuksen edustalle.

Kierroksen jälkeen voi ruokailla, kahvitella, tehdä ostoksia pikku puodissa tai vaikka jäädä silittelemään lampaita.

Kartanon kauniissa ja hoidetussa ympäristössä riittää aina uutta katseltavaa, ja siellä kuljeskellessa rentoutuu ja saa hyvän mielen.

Bussilla Helsinkiin

Viime viikolla tiistaina käväisin Helsingissä. Nykyään sinne pääsee bussilla edullisesti; edestakainen reissu vain 14 euroa. Ei kannata omalla autolla enää sinne huristella, varsinkaan jos ei ole kyytiläisiä. 

Bussissa on mukavaa, voin keskittyä omiin ajatuksiini, kirjoittamiseen, lukemiseen tai ihan vaan ulos katselemiseen. Tuntuu rentouttavalta katsella alati vaihtuvia näkymiä, vihreitä ja vehreitä maisemia. Siinä katsellessa kirjoitin muistiin mieleenjohtumia sitä mukaan kun tuli.

Mutta oli minulla asiaakin käyntiini; piti näet käydä Viikissä luovuttamassa tietokoneluokan avain ja saada siitä pantti takaisin. Harmikseni palvelupistettä ei enää ollut, vaan on ollut jo tovin suljettu resurssipulan takia. Ja Aleksandrian palvelupistekin oli juuri tuona päivänä suljettu. No, se tietää uutta Hki-käyntiä.

Pienestä takapakista huolimatta päivästä kehkeytyi vallan virkistävä ja mielenkiintoinen. Eniten ilahdutti vierailu Kasvitieteellisessäpuutarhassa. Saaralla oli aikaa lounastaa kanssani puutarhan viihtyisässä lounaskahvilassa ja esitellä Kaisaniemen kasvitieteellistä puutarhaa ja kasvimuseota.

Puutarhan lounaskahvilan rauhallisessa miljöössä juotiin jälkkärikahvit.

Sää oli mitä parhain, lämmin ja aurinkoinen käyskennellä ja kierrellä puutarhan käytävillä. Katselin erilaisia kasvustoja ja runsaita kukintoja käytävien vierustoilla. Omenapuut, sireenit, pihlajat ja monet muut olivat upeassa kukassa.

Horisontissa pilkistää Töölönlahti.

Kasvimuseon pääsisäänkäynti.

Päärakennukseenkin pääsin pikaisesti tutustumaan. Sain nähdä vanhan ja mahtavan museon, jossa on valtavia määriä sammal-ja jäkäläkokoelmia ja upea kirjasto.

Kauniita ornamentteja, kaikki hienossa kunnossa.

 

Näiden kauniiden puuovien takana säilytetään sammal- ja jäkäläkokoelmia kaikkialta maailmasta tutkijoiden käyttöön.

Kaisaniemen kasvitieteellinen oli suunnittelematon pikakäynti, ja aikakin loppui meiltä kuin huomaamatta. Odotan jo seuraavaa käyntiä – ja se avainpanttikin pitää hakea takaisin.

Pääsiäinen meni

Pääsiäinenkin meni sitten menojaan – nyt alan odottaa vihreää ja vehreää kevättä. 

Toisena pääsiäispäivänä pääsin pienelle kierrokselle sähköauton kyydissä. Pehmeästi ja sutjakkaasti menopeli kulki. Kuljettajan ei tarvinnut kuin pitää ratista kiinni ja vähän ohjailla. Kiva olisi tällainen melkein äänetön biili omistaa!

Kovasti tuli tänä pääsiäisenä herkuteltua: on syöty yllin kyllin täytekakkua, mämmiä ja suklaamunia. Ensimmäien huhtikuuta jätän herkut vähemmälle ja lisään lenkkieni pituutta.

Raasepori - Fiskari

Eilen piipahdettiin Fiskarsissa. No, ei siellä sen kummempaa – kovin oli rauhallista ja hiljaista – tähän aikaa vuodesta.

Sää oli harmaan pilvinen ja vähän kalsea. Silti siinä keskustassa, vanhan miljöön tuntumassa oli mukava käyskennellä. Ja miten sattuikin, että koskikara, tuo pieni lintunen, sirkutti aivan edessämme Fiskarijoen kivellä.

Ravintola Kuparipajassa nautin maukkaan yrttiemmer-vehnäannoksen juureksilla ja vuohenjuustolla.

Marttojen teemaillassa

Torstaina (12.11.) osallistuin Turun marttayhdistyksen (Åbo svenska marthaförenings) teemailtaan. Teemana oli valokuvaaminen – ”bli en bättre hoppyfotograf”.

Ammattivalokuvaaja Camilla Hynynen kertoi muun muassa valokuvaajaksi kouluttautumisestaan, yrityksestään ja esitteli töitään eri lehdissä: Terassi, Tregård, Avotakka jne.

Ihmeen paljon Camilla ehti kertoa kahden tunnin aikana. Pidin erityisen hyödyllisenä ammattikameran esittelyä ja kuulla systeemikameran ja kompaktikameran eroista kuin myös tavallisimmista virheistä, joita valokuvaaja tekee.

Jaa´a, valokuvauskurssiakin hän suositteli - niinpä, sellaiseen olisi kiva osallistua - ehkä joskus.

Piipahdus Turussa

Lauantaina aurinko paistoi mieltä virkistävästi. Kaunis sää tosiaan piristi sateisen perjantaipäivän jälkeen. Ilma ulkona kuiskaili: liikkeelle, liikkeelle nyt vaan. Lähdimme flaneeramaan Turun kaduille ja toreille.

Vilkasta oli kaikkialla, jopa Wiklundilla ja suositussa Café Artissa oli pitkä jono - löytyi kyllä mukava istumapaikka kahvihetkelle.

Auringon hohteessa Läntinen Pitkäkatu oli kaunis värikkäine ja sädehtivine lehtipuineen ja ihmismassoineen.

Sattuipa olemaan lauantaina myös silakkamarkkinat, ei kuitenkaan tarttunut mitään matkaan. Siellä tungoksessa ohitettiin myyntikojut ja katseltiin puolelta toiselle. Kaikenlaista oli myynnissä: kalatuotteiden lisäksi karpaloita (niitä katselin pitkään) Perniöstä, tyrnituotteita eri muodoissa, eri omenilajikkeita (niitäkin katselin), leipiä, käsitöitä erilaisia jne.

Pujottelimme auringon häikäistessä eteenpäin ihmisten välistä aina  Kristiinankadulle saakka. Ravintola Torre oli siinä lähellä, ei kun sinne syömään.

Yllätys, yllätys – paikka oli tupaten täynnä. No, ei pitkään tarvinnut odottaa, kun meille osoitettiin pöytä. Yleensä, kun menemme ulos, syömme kalaruokaa, nyt valitsimme aurajuustolla kuorrutettua kananrintaa. Ei hullumpaa, totesimme. Torressa on aina isot ja mehevät annokset. Kiva siellä oli keskellä ihmissorinaa kiirehtimättä ruokailla.

Vielä ehdin hakemaan Wiklundilta luomukaurahiutaleita, juuri ja juuri ennen kuin sulkeutui. Yhden kaurahiutalepussin etsintään ja maksamiseen meni valtavasti aikaa; entisen kassasysteemin tilalla olikin näet kassa-automaatti. Kassa-automaatilla hääräilyni olikin sitten aika koomillista. Taidanpa kirjoittaa siitä toiste vielä uuden postauksen.