tiistai 31. joulukuuta 2013

maanantai 30. joulukuuta 2013

Hetki tilinpäätökselle

Siinä missä joulun aika kirvoittaa muisteluun, niin vuodenvaihde innoittaa tutkailemaan, mitenkä se nyt oikein menikään, se eletty vuosi taas kerran.

Vuodenvaihteen lähetessä minulla on tapana katsastaa tehdyt tavoitteet, päämäärät, elämänasenteet jne. Tarkistaa muistiinpanoista, mitä oli tehtävä.

Noin vuosi sitten tulikin tehtyä kaikenlaisia listauksia ja suunnitelmia.

Yhteenvetona voin todeta, että suuremmat tavoitteet ja päämäärät ovat vielä kesken, tosin hyvässä menossa. Niistä pitää vain itselleen - usein, mielellään päivittäin – muistutella ja vaalia, jotta toteutuvat.

Vaativampaa sen sijaa on analysoida ja katsoa uusin silmin kaikkea mikä ärsyttää, ja tehdä sille jotain. Niin, ymmärtää missä on virhe taikka vika tai mikä ei ole hyvin. Tätä kautta, kuten Nicholas Andersson kirjoittaa (Forum 2013, nro 12, s. 14), voi auttaa itseään parantamaan omaa tai läheistensä elämää. Anderssonin mielestä kannattaa miettiä, missä asiassa minä tai toinen on todella tyytymätön ja miten voi parantaa elämänlaatuaan. 


***

Vesi on yllättävän korkealla, ja ruoho viheriöi reunoilla (30.12.2013).

Vähäjoki virtaa valtoimenaan: velloo, pauhaa ja kohisee kuin keväällä ikään. Sitä katsellessa ja kuunnellessa johtuu mieleeni kesäinen mahtava Koskinäytös Imatralla.


lauantai 28. joulukuuta 2013

Paimion polulla

Jälleen on sadepäivä. Vesisateet ja reippaasti plusasteiset kelit tuntuvat oudolta näin vuoden viimeisinä päivinä.

Lähdin kuitenkin sateesta huolimatta patikoimaan Paimion polulle, tosin lyhyemmälle ”oikopolulle”, joka erkani Rivonmäenreitiltä vasemmalle. Välillä pidensin lenkkiä poikkeamalla polulta muutaman kerran ylämäkiin ja sitten taas alas.

Onneksi tuli lähdettyä, sillä mäntymetsän reunustamaa kuivaa lenkkitietä on virkistävää kulkea ja nuuhkia raikasta ulkoilmaa. Samalla tuli katsastettua myrskytuulien aiheuttamia vahinkoja.

Myrsky näyttää kaataneen puita melkoisesti sieltä täältä.

Hienosti on kaatuneet puut korjattu lenkkitien varteen - taas on lenkkeilijän turvallista kulkea.

Onpa myrsky riehunut ja merkannut käyntinsä omakotitalojen läheisyydessäkin.
***
 
Lenkillä bongasin varpujen ja kallion lähistöltä pulmusen. Siinä se maassa vilkkaasti hyppelehti. Sen erikoinen, pään puhdas valkoisuus ja siipien musta ja valkea vilahdus herätti huomioni. En muista nähneeni mokomaa ennen ja tunnistinkin sen vasta kotona lintukirjasta. Ja taas kävi niin kun lähestyin lintua, pyrähti se lentoon juuri kun räpsäsin kuvaa.
Tässä se pulmunen hyppelehti. Sen valkoista päälakea en tästä kyllä erota.

torstai 26. joulukuuta 2013

Maustekakku

Innostuin tänään tapanina leipomaan toisen maustekakun. Ohje on kirjasta:

Muukkonen, Mirka & Särkisilta, Anna (2001). Vegaanin kasviskeittokirja. Helsinki: Like. 130 s.

Huomenna, kun W & K tulevat, kuulen sitten kumpi kakku on maistuvampi; ensimmäinen lauantaina (21.12.) leivottu vai tämä. Onneksi ehtivät sentään maistaa ennen lähtöään. Nyt siitä ei ole jäljellä muuta kuin murusia.

Vielä olisi yksi mielenkiintoinen maustekakun resepti, jota voisin seuraavaksi kokeilla - ehkä uuden vuoden aattona - nyt kun olen päässyt vauhtiin.

Sitä paitsi huomaan, että jauhot ja kalliit mausteet eivät kovin pitkään säily.

Täysin vegaaninen maustekakku. Jauhotin kookoshiutaleilla vuoan.

Paistettu kakku odottaa "makutuomareita".

lauantai 21. joulukuuta 2013

Jouluaika kirvoittaa muisteluun

Vaatimattomaksi ja yksinkertaiseksi ovat jouluvalmisteluni käyneet. Toisin oli ennen, kun lapset olivat pieniä ja vielä kotosalla. Silloin olin varsinainen jouluhässääjä. Piti tehdä joulusiivoukset tarkkaan, leipoa ainakin joulupullaa, pikkuleipiä, kakkuja, torttuja, laittaa jouluruuaksi laatikoita, rosollia ja muita sörsseleitä ja paistaa tietysti kinkku.

Sitten vanhempina lapset auttoivat jouluvalmisteluissa, totta kai. Siivosivat omat huoneensa ja leipoivat. Minulle lankesi muu siivous ja ruuan valmistelu. Sekin muuttui ja helpottui osittain, kun ensin yksi ryhtyi kasvissyöjäksi ja myöhemmin muut vegaaneiksi. Kuuntelin ohjeita ja opettelin valmistamaan uusia ruokia ja leivonnaisia ilman kanamunia ja muita eläinperäisiä raaka-aineita.

No niin, se oli silloin ennen – tuli hermoiltua, oli kiire ja stressiä että ehtisi ja saisi hankittua kaikki tarpeellinen. Nyt ajattelen, että olisin voinut ottaa rauhallisemmin, eikä yrittää niin kovasti niitä jouluvalmisteluja, joita kotonani aikoinaan tehtiin.

Kummasti ne vaan tarttuvat, ne kotona opitut tavat ja käytännöt, vaikka lapsena kuinka päättää, että aikuisena ei sitten hössötetä yhtään. Siivota ja pyykätä voi aikaisemminkin, hyvissä ajoin ennen joulua.

Äitini joutui vielä kovemmalle: oli karjaa ja meitä lapsia oli enemmän, ja isä oli kiinni töissään. Apuvälineitä taloustöihin oli niukasti, joskin me lapset yritimme auttaa, vispasimme kakkutaikinoita, kuorimme juureksia ja sekoittelimme sitä sun tätä kun äiti kiiruhti navettaan tai valmisti taikinaa kinkun kuoreksi tai laitteli lipeäkalaa ja silliä likoon. Niin, tai suursiivosi: pesi seiniä, kattoa, ikkunoita jne.

Aattona sitten koti oli puhdas, tuoksui hyvältä. Istuimme kaikki pöydän ääreen nauttimaan omatekoisia jouluruokia – vieläkin vesi karahtaa kielelle ja nenä muistaa herkullisen tuoksun. Ja isän hakema joulukuusi koristeineen loisti siinä vierellä.

Kokeilin uutta maustekakkureseptiä - odottaa tässä paistamista.


perjantai 13. joulukuuta 2013

Jälkimainingit

Lontoon matkamme päättyi keskiviikkona (11.12.) aamuyöstä. Vastassa Vantaan kentällä oli märkä talvikeli. Lunta oli kuulemma tullut ja pakkasta ollut, nyt harmaata nuoskaa kaikkialla.

Vasta kolmelta pääsin kallistamaan pääni tutulle tyynylle. Ihanaa, huokasin.

Huoneemme numero oli 512a. Tiedustelimme, miksi se ei ollut järjestyksen mukaisesti 513. Selitykseksi sanottiin, että jotkut taikauskoiset ihmiset eivät halua yöpyä huoneessa, jos ovinumerossa on luku 13.



Värikäs kuja lähellä hotelliamme, molemmin puolin.


Reitti lähiasemallemme Gloucester Roadiin.


Erikoinen tuoli, hyrrätuoli, oli ahkerassa käytössä ja hauskuutti ihmisiä.



Pitkien kävelyjen ja paikkojen etsiskelyn välillä on mukava kahvitella, ruokailla tai rastailla. Maanantaina valitsimme paikaksi Gail´s Bakery Portobello Roadilla. Useimmiten valinnan ensimmäisenä kriteerinä oli ilmainen Wi-Fi.

Tate Britain - näkymä aulaan, alimpaan kerrokseen.

Maanantaina alkuilllasta olimme menossa vielä J:n luokse ensimmäiselle visiitille juuri muutettuun asuntoon. Matkalla sinne ehdimme poiketa Tate Britainissa ja katsoa muutaman teoksen.


Loppujen lopuksi ehdimme nähdä monta kohdetta maanantaina, tosin hätäisesti.

Kaunis piha-alue matkalla Bankside Galleryyn.

Thames River

Vasemmalla taas Shakespeare Globe.


Paluupäivänä vielä viimeinen kahvihetki Nonna´s Kitchenissä, joka sijaitsee lähellä Trafalgar Squarea. Sen lähellä on myös National Gallery, jonne on aina helppo poiketa. Ainoastaan sen erikoisnäyttelyihin on pääsymaksu.

Matkapäiviemme päänähtävyydet tuli nyt laitettua blogiin muistiin - pääpiirteittäin.

Aika hankala on postauksia jälkikäteen kirjoitella.  Blogikirjoitukset pitäisi voida tehdä kunkin päivän päätteeksi. Kirjoittaminen jäi vähiin, kun ei ollut nettiyhteyttä. Meillä oli myös aika tiivis päiväohjelma (itselaatimamme), kuljimme monta tuntia päivässä, joten sitten illalla puhti vaan loppui äkisti.

P.S. Ostoksille vaikka tänne.

torstai 12. joulukuuta 2013

Matkapäivät hupenivat

Yhtäkkiä sitä huomaa, että kohta on paluumatka edessä ja juuri kun alkoi tottua taas Lontoossa kulkemiseen, reitteihin jne.

Viimeisinä päivinä tuli kuitenkin vielä käytyä ja tutustuttua mm.Harrodsiin, British Libraryyn ja Bankside Galleryyn ja kahviteltiin St Pancrasin asemalla.

Bankside Gallery
Harrodsilla ei voinut kauan viipyä valtavan tungoksen takia, tuskin pääsi eteenpäin siinä ahtaudessa.

Maanantaina oli ehkä kaunein sää, lämmin, puolipilvistä ja välillä oikein auringoistakin. Tuona päivänä tuli käveltyä paljon, esim. PortobelloRoad päästä päähän.





lauantai 7. joulukuuta 2013

Dickensin talo

Perjantaiaamulla käveltiin hotellilta Royal Albert Halliin kahville.


Sieltä jatkoimme bussilla ja metrolla Charles Dickens'in museoon.



Yksinkertaista ja kaunista oli joka huoneessa.

Museossa mielentila valui Dickensin aikaiseen elämäntyyliin eri huoneiden kautta. Alkuperäisen näköisiksi sisustetut huoneet (keittiö, makuuhuone, kirjoitushuone, pyykkihuone jne.) olivat neljäkerroksisessa talossa.

Seinillä oli lukuisia valokuvia kirjailijasta, sukulaisista, käsikirjoituksista, muistiinpanoista jne. Dickens asui tässä talossa kirjoittaessaan mm. Oliver Twistia.

***

Ruokailimme kevyesti erinomaisessa Ciao Bella Restaurantissa.

Kaikkialla Lontoon ruoka- ja kahvipaikoissa, metrossa, busseissa, niin kaikkialla, saa sopeutua ja tottua ruuhkiin ja ahtaisiin tiloihin ja jonotuksiin.

V & A

Aamupäivällä (torstai 5.12.) pikainen visiitti, silmäys valtavaan suureen ja monipuoliseen Victoria & Albert museoon. Siellä riittää katsomista useiksi kerroiksi.

Niin, museon taide- ja taideteollisuuskokoelma on yksi maailman laajimmista. Näyttelyesineiden kulisseina ovat ajanmukaistetut modernit salit.
Kahvihuoneita ja ruokailutiloja oli useita, kaikki täpötäynnä. Pienen pähkäilyn jälkeen löysimme sentään paikat jossa levähtää ja nauttia makoisat cappuccinot. Kahvilan huoneet, Morris-, Gamble- ja Poynter-salit lasimaalauksinen ja kaakeleineen ovat alun perin olleet museon virkistäytymistiloina.

Museon John Madejski -puutarha on kaunis, taiteellinen ja näytti olevan suosittu kuvauskohde.


Museon vieressä luisteltiin vilkkaasti, ja lapset saattoivat pyörähtää satumaisessa karusellissa.
*** 
Lontoossa on upeaa se, kun moniin huikeisiin ja kiinnostaviin nähtävyyksiin pääsee pääsymaksutta. Matkan aikana tai seuraavalla matkalla voi helposti pistäytyä uudelleen. Ei tarvitse eikä kannatakaan kerralla kaikkea nähdä.

Myöhemmin alkuillasta vietimme J:n synttäreitä yhdessä ruokailun merkeissä. J oli varannut paikaksi erikoisen ja modernin tapaspaikan Morito.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Shakespeare´s Globe

Tänään keskiviikkona (4.12.) ohjelmassamme oli Shakespeareen liittyvä näyttely ja opaskierros.

Varsinkin opaskierros oli antoisa. Opas kertoi värikkäästi kuulusta kirjailijasta Shakespearesta ja sen ajan elämästä, elintavoistakin ja Lontoon historiasta vuosina 1500-1600.

London Bridgeltä käveltiin Shakespeare´s Globe Exhibitioon. Taustalla valtaisa The Shard.

Edelleen kävelyreitin varrelta näyttelyyn.

Globessa - jotkut innostuivat näyttämöllä esiintymään Shakespearen näytelmärooleissa.

 
***
Moisen kävelyn ja kulttuurielämysten jälkeen alkoi olla jo valtava nälkä, joten poikkesimme Shakepespeare Globella Brasseriaan syömään ja kahville.

Ja myöhemmin iltakahville Coco Monoon, joka sijaitsee lähellä hotelliamme.

Lontoon valoissa

Tupsahdettiin eilen tiistaina synttäreille keskelle tänne Lontoon jouluhumua.
Lontoo välkehtii ja säkenöi parhaillaan loisteliaasti kaikkialla, hotellissamme, pubeissa, kahviloissa jne.

Hotellimme oli ajalla 3. - 10.12.2013 Grange Strathmore (41 Queen´s Gate Gardens).

Hotelli oli muuten mainio, paitsi, että: a) hissi oli harmittavan hidas, pieni ja ahdas: tuskin kaksi aikuista laukkuineen mahtui ja sitä sai aina odottaa mennen tullen, b) Wi-Fi oli maksullinen. 5 puntaa/1 h ja 25 puntaa/24 h.

Ilmainen Wi-Fi olisi pitänyt tarkistaa hotellivalintaa tehdessä. Se ei tullut mieleenikään, sillä aikaisemmissa hotelleissa se on aina ollut vapaasti käytettävissä.

Jos halusin viestitellä ilmaiseksi, piti etsiskellä Wi-Fi-kahviloita. Onneksi niitä oli useimmissa kahviloissa ja ruokapaikoissa. Jo ensimmäisenä päivänä taisin käväistä kolmessa eri kahvipaikassa. Olimme nimittäin jo aamupäivällä perillä.

***
Rock on Top of Another Rock, näyttelytalo
 Serpentine Galleryn edustalla. Sinne pääsimme kätevästi hotellista kävellen, matka oli sopivan pitkä. Oli virkistävää kävellä aamuisen istumisten (bussissa, koneessa, metrossa) jälkeen Kensington Gardensin puiston halki. Ohitimme samalla mahtavan ja upean Albert Memorialin.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Jäiset lenkkitiet

Adeventtiaika alkoi pienellä pakkasella, mikä teki kadut ja tiet paikoitellen liukkaiksi kulkea. Varovainen piti olla, kun kävelin postilaatikolle, väkisin meinasin kellahtaa.

Lenkilläni maisemat ja talot ovat helpommin kuvattavissa - pysyvät paikoillaan - toisin kuin linnut ja oravat. Ihmeen nopeasti fasaanitkin pystyvät kipittämään tiehensä, kun vähän pysähtelen ja alan taskua kaivella.
 ***

Kiitos S ja G viehättävästä joulukalenterilinkistä! Laitanpa sen tässä muillekin jakoon: